Toissapäivänä eli lauantaina oli kenties Vietnam-ajan tyhmin päivä. Heti aamulla kun herättiin Villen ripuli palas takasin kuvioihin ja pitikin miettiä päivän ohjelmaa vähän uusiks. Iltapäivällä päätettiin kuitenki lähtee paikalliselle uimastadionille uimaan ku sitä oltiin jo pitemmän aikaa suunniteltu. Uimahallin pukuhuoneosasto oli varsin mielenkiintoinen ja herätti vähän kummastusta et missäs nää vaatteet nyt oikein pitääkään vaihtaa ku hallin eteisessä oli vaan lokerot mihin yks nainen käski meijän jättää kaikki tavarat. Suihkuosastokin näytti lähinnä kaasukammiolta. Ulkoaltaassa oli kuitenkin ihanan lämmintä vettä, joka tosin ei ollut ihan suomalaisen puhtauskäsityksen mukaista, eli ei tehny mieli työntää sinne naamaansa. Kiva oli uida siihen asti kunnes Ville sai vedestä (joko liasta tai jostain kemikaalista) allergisen reaktion silmiin ja ihoon jotka rupes kutisemaan ja turpoomaan. Allergialääkkeen jälkeen lähettiinki sit hotellille kattomaan Simpsoneita ja kiroamaan koko typerää päivää. Huonon voinnin takia Ville jäi illalla lepäämään hotellille ja myö lähettiin Vienan kanssa kahestaan töihin “iltavuoroon”. Kaupungilla kun pysähdyttiin ja lukittiin pyörät ni samalla hukkasin pyöräni avaimen enkä enää löytäny sitä mistään. Koska työt kutsui, jätettiin pyörät siihen paikkaan ja mentiiki taksilla töihin. Töistä tultiin myös takasin taksilla ja takasin hotellille mie menin varsin paikalliseen tapaan Vienan tarakalla kannatellen omaa pyörääni siinä vierellä :) Töissä oli kuitenki lauantaina ehkä kivoin päivä, joten ei se pyörän raahaminen enää nii paljon ärsyttänyt.
Eilen aamulla meillä oli kolme tuntia töitä ja oltiin vietnamilaisvapaaehtoisten apuna opettamassa englantia. Lapsia ei kutenkaan ihan hirveesti napostellu opiskella 6 päiväisen kouluviikon lisäks vielä sunnuntaina enkkua. Tilanne pääty jotenki siihen että vietnamilaiset opetti meille vietnamia ja myö opetettiin heille suomea. Iltapäivällä (päi
Tänään käytiin tutustumassa yhteen suurimmista torialueista täällä. Sieltä kyl sai ihan kaikkea siankärsästä lohikäärmehedelmään. Eräs nainen tuli juttelemaan meille (yllättävän hyvällä englannilla!) ja kyseli että mistä päin myö ollaan. Kun vastattiin että Suomesta ni hää innostui ja selitti meille et hänellä on yksi suomalainen ystävä. Tän suomalaistuntemuksensa perusteella hän kerto miten Ville kyl näyttääkin ihan suomalaiselle. Sen sijaan mie en hänen mukaansa ollu yhtään suomalaisen näkönen vaan olin varmaankin tanskalainen. Lisäksi hää moneen kertaan hehkutti sitä kuinka lyhyt ja lihakseton Ville on. “You´re so small! No muscles!” Mut tää oli ilmeisesti tarkotettu kohteliaisuudeksi vaik myö vähän repeiltiikin sille, ja hää kerto että koska Ville näyttää niin sievältä, niin "don´t worry, everybody likes you". Kuitenki, hirveen mukava oli hän ja luvattiin mennä vielä toistekin kattomaan hänen t-paitakojua :D
Miun vatsa toimii vähän erikoisella tavalla kolmen päivän syklissä. Kaks päivää ihan ummessa ja sitten kolmantena pitää käydä kahen päivän eestä vessassa. Mut toivottavasti parantumaan päin on vatsa-asiat!
Huh, "Vietnam-arkea". Täällä alko ruudun ääressä vatsanväänne jo melkein kaikesta teiän "arkipäiväsestä". Mut kai se on ihan normaalia jäädä vangiks jonnekin kiellettyihin kaupunkeihin, hukata avaimia ja joutua syöpymisreaktion uhriks uima-altaassa.
VastaaPoistaJa kyl sie Pasi ehkä oot vähä tanskalaisen näkönen. Liikaa lihaksia suomalaiseks? hih.