Koh Pha Ngan ja Khao Sok

6.11. matkattiin noin tunnin lauttamatkalla Koh Taolta naapurisaarelle, Koh Phanganille. Saari on tunnettu Full Moon Partyista, jonne parhaimmillaan (tai pahimmillaan) matkustaa jopa 30 000 bilettäjää viettämään oikein kunnon kreisipartyja rannalla. Nyt ei kuitenkaan ollut täysikuu (tai puolikuu, jolloin tietenkin on myös partyja), joten saarella ei ollut paljoa turisteja. Saari on paljon suurempi kuin Koh Tao ja majoittua voi monella eri rannalla. Myö päätettiin lopulta majoittua saaren suurimmassa kaupungissa, jonne lautta ajaa. Hienoa rantaa kaupungissa ei ole, mutta ajateltiin, että voidaan mopoilla päiväseltään eri rannoille. Tämä oli meille oikein passeli ratkaisu, sillä saarella oli helppo ajaa skootterilla. Kaupungissa ruokamahdollisuudet oli kunnolliset ja kaikkea mahdollista sai syötäväksi, eikä tarvinnut tyytyä hotellien ja resorttien ravintoloihin.

Mae Haadin ranta

Meille kävi matkailijan virhe nro 1, kun huomattiin Koh Phanganin hotellille saavuttaessa, että ollaan vissiin hukattu meijän passit. Oletettiin, että oltiin unohdettu ne Koh Taon hotellin tallelokeroon. O-ou. :D No asia hoitui kuitenkin helposti, kun soitettiin vanhalle hotellille ja hyö lähettivät passit meille ilmaiseksi seuraavalla lautalla. Käytiin vaan itse hakemassa passit Koh Phanganin satamasta.

Koh Phangan oli meistä tosi ihana paikka. Oltiin siellä kolme kokonaista päivää ja neljä yötä. Ekana päivänä sää oli vielä hyvä, mutta toisena päivänä satoi koko päivän ja kolmantena päivänä satoi osan päivästä. Onneksi sadesäälläkin voi uida lämpimässä merivedessä. Ajeltiin skootterilla saaren eri rantoja ja vesiputoksia katsomassa. Erityisesti ranta nimeltä Mae Haad oli hieno ja siellä oli upeat snorklausmahdollisuudet. Korallia oli isot alueet vain muutaman kymmenen metrin päässä rannasta ja välillä tosi lähellä pintaa, joten piti ihan varoa, ettei uiskennellessaan osu koralliin. Nähtiin rannalla myös pieni rausku, ihan pari metriä rannasta, ja se oli suurin piirtein ensimmäinen merenelävä, mikä näkyi veteen mentäessä. Vaikka säät eivät olleet parhaat mahdolliset, oli saari silti tosi kaunis ja kivaa oli myös että siellä oli paljon paikallista elämää.

Käytiin pahimpana sadepäivänä katsastamassa Haad Rinin kylä ja ranta, jossa järjestetään the full moon partyt. Ranta oli tosi kaunis, ja sitä ympäröivä turistikylä aivan hiljainen. Tuntui vähän hassulta ajatukselta, että tännekö sitä sitten saapuu joka kuukausi valtavat turistilaumat bailaamaan? Kylän kioskeista kyllä saattoi päätellä jotain, kun vierivieressä oli autioita drinkkiämpäri- (very strong, very cheap!), bodypaint- ja ensiapukojuja.

P partyfiiliksissä full moon party -rannalla

10.11. lähdettiin Koh Phanganilta kohti Khao Sokia. Ensin matkustettiin lautalla parisen tuntia mantereelle Donsak-nimiseen kaupunkiin ja sieltä eteenpäin bussilla. Lauttamatka oli tällä kertaa sään puolesta hyvä, mutta sisälsikin tällä kertaa yllättävän jännityksen aiheen, nimittäin luteita. Matkattiin aamulautalla ja ensimmäiseksi otettiin kyydissä ollessamme kunnon päikkärit. Unien jälkeen osattiin tarkentaa katseet meijän edessä oleviin penkkeihin ja niiden selkänojiin, joissa käveli pikkuruisia kellertäviä ötököitä. Pohdittiin, että oliskos nämä nyt niitä ludevauvoja, meillä kun on kokemusta lähinnä aikuisista luteista. Vähän ajan päästä kellertävien ryömijöiden joukkoon ilmaantui suurempia punaruskeita ötököitä, josta meillä ei enää ollut epäilystäkään. Liiskatessa niistä purskahteli ihan kunnolla verta ulos. Eli siis luteita olivat! Viimeinen matkatunti vietettiin suht ällöttynein mielin, eikä enää viitsitty silmiä ummistaa. Meistä myös näytti, että kukaan muu kanssamatkustaja ei ehkä huomannut ötököitä ja mietittiin, että onko meillä velvollisuus huudahtaa: ”Beeedbuuuuuuggsss!!!” Oltiin kuitenkin iisisti eikä kellekään mainittu asiasta, suomalaisia kun ollaan. Pohdittiin, että miten kauheaa on, että luteet leviävät ihmisten tavaroihin ja saarten hotelleihin ja ihmisten koteihin lautalta. Saarilla liikennöi muutama eri laivayhtiö ja tämä luteinen yhtiö oli nimeltään Songserm. Tripadvisorista katsottiin, että luteista on raportoitu näillä laivoilla jo pidempään. Jos on mahdollisuus valita, niin valitse jokin muu laivayhtiö! Tehtiin meidän tavaroille muutaman päivän päästä huolellinen tarkastus-, myrkytys- ja pesuoperaatio, jotta oltaisiin varmasti selvillä vesillä.

Koh Taolla Villen käsivarteen oli ilmestynyt viiden paukaman rivi ja silloin meille tuli ensimmäisenä mieleen luteet, koska niiden puremat on monesti kauniisti rivissä tai muuten vaan lähekkäin. Missään ei kuitenkaan nähty merkkiäkään luteista, joten ajateltiin, että kenties ne sittenkin oli vain hyttysen puremia. Tämän ludelaivan jälkeen keksittiin, että todennäköisesti puremat olivatkin peräisin edelliseltä lauttamatkalta (silloinkin Songserm), kun nukuttiin sielläkin päiväunet. Haluttiin nyt tässä kertoa näitä ludejuttuja taas, jotta ihmisten tietous niistä lisääntyisi, ja jos vaikka joku matkaaja sattumalta lukisi näitä meidän juttuja. Jos kehoon ilmestyy kutiavia paukamia useampi kappale lähekkäin, on hyvä pohtia, mistä ne voisivat olla peräisin. Luteen kuvia kannattaa myös googletella, jotta tietää, miltä aikuinen tai vielä kasvuiässä oleva lude näyttää. Vauvaluteet tosiaan näyttävät aika erilaisilta kuin täysikasvuiset.

Laivamatkan jälkeen jatkettiin bussilla kohti Khao Sokia. Yleisesti Khao Sokiin matkustetaan upean kansallispuiston vuoksi ja niin myös myö tehtiin. Itse Khao Sokin ”kaupunki” tai kylä oli varsin pieni, tai myö nähtiin vain turistinen pääkatu, jossa oli ravintoloita ja matkatoimistoja, joista pystyi varaamaan retken itse puistoon. Khao Sokin kansallispuisto koostuu sademetsäalueesta ja karstivuorten ympäröimästä sokkeloisesta järvialueesta. Myö varattiin järvelle yhden yön reissu, joka kustansi 2500 bahtia per naama eli jotain 70 euroa. Retkellä meidät kuljetettiin veneellä järvellä kelluvaan majataloon nimeltä Smiley Raft House, joka oli rivistö ponttonien päälle rakennettuja bungaloweja ja niiden keskellä oleva ravintola ja hengailualue. Perille päästyämme meillä oli aikaa uida, kajakoida ja lojua riippumatoissa. Paikka oli ihan tosi upea, vesi oli kirkasta ja älyttömän lämmintä ja paikkaa ympäröi karstivuori- ja viidakkomaisemat. Järvi oli tekojärvi, joka oli syntynyt vesivoimalan rakentamisen johdosta ja paikoitellen vedestä tököttikin jonkun ison puun keloutunut latvusto. 

Illalla ja aamulla käytiin ohjatusti veneellä ajelemassa rantoja pitkin katsomassa apinoita, joita pomppi puissa. Apinoita oli aika vaikeaa nähdä, mutta nähtiinpä vilauksia kuitenkin. Hyvä kun saavat olla kaukana ihmisistä omissa oloissaan. Toisena reissupäivänä tehtiin muutaman tunnin ”vaellus” metsässä. Käytiin myös luolassa, jossa oli paljon lepakoita ja tosi paljon lepakon kakkaa. Koska oli sadekausi, polku oli aikamoista mutaliejua ja iilimatoja sai olla jatkuvasti nyppimässä nilkoista irti. Kokonaisuudessaan koko Khao Sokin reissu oli tosi hieno ja meijän matkaseurueeseen sattui ihan mukavia nuoria ihmisiä, joiden kanssa oli kiva vähän hengailla ja pelailla korttia illalla.

Meijän asumus

Tuolla niitä apinoita pomppi!

Sitten pieni ladyboy-pohdinta. Thaimaa on kuuluisa ”ladyboyistaan”, mutta myö ei olla (vielä) perehdytty aiheeseen niin hyvin, että tiedettäisiin, onko tuollainen nimitys nykyisin enää sovelias, vai pitäisikö käyttää ihan transnainen-termiä. No, joka tapauksessa transnaisia on ollut Thaimaassa ja jo Laosissa tosi paljon. He ovat siis ihan tavallisia ihmisiä tavallisissa ammateissa, eikä ainoastaan jotakin show-bisneksen ammattilaisia tai seuralaisia, joita pällistellään baarien terasseilla. Aika paljon kyllä ollaan kuultu turistien ja matkaoppaiden vitsailevan aiheesta vähän tylsään sävyyn. Pitää myöhemmin, kun on enemmän aikaa, perehtyä aiheeseen tarkemmin, esim. että miksi just Thaimaassa on tällainen asia niin yleinen ja mistä siinä on kyse, tai miksi Thaimaassa puhutaan ladyboysta, kun muualla maailmassa puhutaan transnaisista.

Bangkokin Lumpini-parkissa nähtiin tällainen parivaljakko: kilppari ja varaani.

Kuukausi Thaimaassa meni kyllä nopeasti. Meijän ennakko-oletus Thaimaata kohtaan oli, että se olisi ehkä turistisempi maa kuin muut maat meidän matkareitillä. Meidän matkakohteet Thaimaassa olivat kuitenkin tosi hyviä, ei ehkä niitä kaikkein perinteisimpiä rantalomakohteita, joihin Suomestakin matkataan. Tai ei tiedetä millainen paikka esim. Phuket on, mutta Thaimaa vakuutti kyllä kaikin puolin. Asiat tuntuivat sujuvan Thaimaassa helpommin ja säätöä oli ehkä vähemmän, koska turismi on pidemmälle kehittynyttä kuin aiemmissa maissa. Lisäksi ilahduttavaa oli se kuinka paljon siistimpää Thaimaassa oli muihin maihin, etenkin Kambodzaan ja Vietnamiin verrattuna ja yleisesti ihmiset tuntuivat olevan vähän enemmän ympäristötietoisia, eikä muovipusseja yms. turhaa roskaa tyrkytetty niin paljoa kuin muualla. Oltiin ehkä vähän yllättyneitä siitä, miten samanlaista kaikissa meijän käymissä Kaakkois-Aasian maissa on ollut. Toki erojakin on kaikkien maiden välillä, mutta peruselämä vaikuttaa aika samanlaiselta. Ollaan lukemattomia kertoja matkan aikana hetkellisesti unohdettu, missä maassa ollaan (”Siis eikö enää ollakaan Kambodzassa?”).

Vikan päivän temppeliannos

Khao Sokista matkattiin Bangkokiin 13.11. lentäen (lento lähti Surat Thanista), koska meille oltiin kerrottu, että tulvien vuoksi bussi- ja junamatkojen toteutuminen voi olla epävarmaa. Bangkokissa vietettiin pari päivää vielä viimeisiä nähtävyyksiä katsellen ja parhaita ruokia syöden. 15.11. lähti meidän lento kohti Australiaa ja reissun Aasian osuus päättyi. 

Bangkokin taksissa oli kielletty pöräyttely ja ilmeisesti yksisarviset.

T: P ja V

Bangkok ja Koh Tao

Ayutthayasta matkustettiin junalla vajaa kaksi tuntia Bangkokiin. Junamatka maksoi 15 bahtia per naama, eli n. 40 senttiä. Ei paha. Oli aika jännää yhtäkkiä tupsahtaa niin moderniin ja valtavaan kaupunkiin kuin Bangkok. Ekana iltana meistä tuntui, että ollaan Blade Runner –leffassa, kun oli jotenkin niin scifiä. :D Ollaan totuttu siihen, että on alkeellista ja köyhää, mutta tuolla sitä tepasteltiin pilvenpiirtäjien ja valtavien länsimaisten ostoskeskusten välissä. Onneksi tuo huippumoderni alue oli vain pieni osa kaupunkia, ja sen ulkopuolella oli aika aasialaista eli tuttua, turvallista ja likaista.

Ekana Bangkokin iltana käytiin leffassa, koska oltiin podettu edellisessä kaupungissa pientä reissuväsymystä ja kaivattiin jotain länsimaista ja rentouttavaa todellisuuspakoa. Leffassa oli tietysti törkeän kylmä, varmaan 15 astetta, mutta oltiin osattu varautua pitkähihaisilla. Useampikin paikallinen oli kietoutunut vilttiin. Voisi tietysti miettiä, että riittäiskö vaikka vähän pienempikin teho ilmastoinnissa?

Toimiva ja kätevä julkinen liikenne on aika harvinainen asia Kaakkois-Aasian kaupungeissa. Yleensä on vaan turvauduttava tuktukeihin tai sekaviin linjatakseihin, joten Bangkokin skytrain- ja metrolinjat tuntuivat ihan luksukselta. Bangkokissa majoituimme Saphan Taksin –skytrainpysäkin lähellä, mikä oli meille tosi kätevä sijainti julkisen liikenteen kannalta. Skytrainilla pääsi yhteen suuntaan ja jokea pitkin pääsi laivalla toiseen suuntaan. Bangkokissa saikin viettää aika paljon aikaa julkisissa, koska kaupunki oli niin suuri. Muutenkin oltiin tosi tyytyväisiä majapaikan sijaintiin, sillä alueella oli ihan normaalia paikallista elämää ja paljon paikallisia ruokapaikkoja, ja turisteina saatiin astella kaduilla ihan rauhassa. Vertailun vuoksi on sanottava, että yhtenä päivänä kävimme pyörähtämässä Bangkokin kuuluisalla backpackeralueella Khao San Roadilla ja oltiin tosi tyytyväisiä, ettei oltu sieltä suunnalta varattu majoitusta. Khao San on alue, jonne noin parikymppiset reissaajat ympäri maailmaa saapuvat bailaamaan ensimmäisenä Kaakkois-Aasiaan saavuttuaan. Alueelle ei kulkenut julkista liikennettä, joten saatiin nähdä tosi paljon vaivaa, että sinne edes päästiin. Tuntui vähän hassulta, että miksi joku majoittuu alueelle, josta on vaikea päästä pois, mutta onhan meitä moneen junaan. Päiväsaikaan alue vaikutti ihan ookoolta, eikä mitenkään hirveältä, mutta iltaisin meno on kuulemma kova. 

Bangkokissa oli kyllä törkeän kuuma ja kostea ilma. Varmaan meijän eniten käyttämä lause oli: ”Huhhuh, onpas kuuma.” Olikin ihana silloin tällöin käydä viilentymässä luksusostoskeskuksissa. Oikeastaan ei voi sanoa viilentyä, vaan jäätyä, koska ilmastoiduissa ostoskeskuksissa on ihan helkkarin kylmä. Kaupungin keskellä oli myös Lumpini-park, jossa oli rauhallista ja viihtyisää ja viileää verrattuna asfalttiviidakkoon. Siellä oli jostain syystä paljon villinä eläviä varaaneja. Pisimmät oli ehkä parimetrisiä. Puistossa nähtiin myös tähänastisista puistoaerobictuokioista suurin, ihmisiä oli ihan hulluna, varmaan useampi sata ihmistä liikkumassa synkronoidusti disemusan tahtiin. 

Lumpini-park

Yksi Bangkokin kohokohdista meille oli Sam Smithin keikka. Oltiin noin kuukausi takaperin ostettu liput. Katseltiin, että sattuisko Bangkokissa olemaan ketään mieleisiä esiintyjiä samaan aikaan kun ollaan siellä ja yllättäen Sam Smithin keikalle löytyikin tuolloin vielä lippuja! Keikkapaikka oli Impact Arena, noin parinkymmenen kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Paikalle ei kulkenut mitään järkevää julkista kulkuvälinettä (skytrainia tai metroa) ja monien Tripadvisor-kokemusten mukaan sinne pääseminen ja keikalta poistuminen voi olla aikamoista kaaosta takseja etsiessä. Onneksi perehdyttyämme asioihin löysimme kuitenkin areenan oman minivan-kuljetuksen, jolla paikalle pääsikin aika vaivatta ja poislähtökin sujui pientä sekoilua lukuun ottamatta hyvin. Keikka itsessään oli ihan mahtava! Sam lauloi (totta kai!) upeasti ja erityisesti mieleen jäi myös huippuhyvät taustalaulajat, joilla oli myös omia soolo-osuuksia ja timanttiset harmoniat! Pakko mainita tämmönen pieni thai-erikoisuus näissä kulttuuririennoissa joissa ollaan nyt käyty, eli siis leffa ja keikka. Thait on tosi isänmaallista porukkaa ja kuninkaallinen perhe on jotakuinkin pyhä asia tässä maassa. Niinpä ennen leffaa ja konserttia salissa soitettiin Thaimaan kansallislaulu, jota kuunneltiin seisten hartain mielin katsellen samalla screeniltä eeppistä diaesitystä kuninkaan elämänvaiheista.

Ville ja tutkimusmatkailijahattu China Townissa

Hautovasta kuumuudesta huolimatta jaksettiin nähtävyyksiäkin käydä kattelemassa, kuninkaallista palatsia ja sitä sun tätä temppeliä. Temppelit oli taas tosi tosi hienoja, mut tässä vaiheessa alkaa olla vähän jo yliannostus niistä, kun joka paikassa on aina joku maailman suurin buddha jossakin tietyssä asennossa ja milloin mikäkin buddhan ihokarva on säilöttynä jonkun stupan (eli kullatun tötterön) sisään. Lisäksi noissa Bangkokin nähtävyyksissä oli ehottomasti eniten turisteja verrattuna mihinkään aikaisempaan paikkaan, jossa tällä reissulla ollaan käyty, joten se myös vähän verotti meidän innostumista. Mut siis hienoa oli. 

Wat Phosta löytyy makaava jättibuddha, tässä hänen varpaansa!

Yks juttu mikä ei ollut hienoa, oli Calypso-kabaree-esitys, jota käytiin kattomassa yhtenä iltana. Ei siitä sen enempää, kuin että ihan tosi väsähtänyttä meininkiä ja oikeestaan vaan rahan hukkaa. Ei siis kannata mennä. Sit taas semmonen paikka, mihin kannattaa mennä, jos on viikonloppuna kaupungissa, on Chatuchakin markkinat. Käytiin lauantaipäivänä kiertelemässä noita valtavia markkinoita. Myö ei siis olla erityisen innokkaita shoppailijoita, mut saatiin silti tuolla vierähtämään nelisen tuntia, eli siis hyvä paikka oli! Markkinoilla oli myös vintagevaatteiden alue, missä oli paljon kiinnostavaa katseltavaa. Ei tosin ostettu juuri mitään, koska ei tarvita mitään, eikä rinkkoihin tee mieli saada lisätäytettä. :D Lisäksi yhtenä päivänä käytiin Punaisen Ristin käärmefarmilla katselemassa semmosta käärme-esittelyä. Oli aika jännittävää nähdä kuningaskobra ja muut tappavan myrkylliset käärmeet niin, että paikan työntekijät vaan niitä pyöritteli joko käsissään tai maassa. Yhtenä iltana käytiin myös vähän bilettämässä. Yhessä baarissa oli karaokea yläkerrassa, mutta siellä ei meijän lisäksi ollut ketään muuta, joten myö vietettiin tunti keskenämme laulaen. Saatiin vaan pistää baarin läppäriltä Youtubesta karaokevideoita pyörimään, eikä ees kukaan baarin työntekijä ollut meitä häiritsemässä. :D Oltiin oikeestaan ihan yllättyneitä siitä kuinka paljon myö tykättiin Bangkokista. Kaupunki oli mielenkiintoinen sekoitus uutta ja vanhaa, aasialaisuutta ja länsimaisuutta (tai ehkä amerikkalaisuutta). Lisäksi hyvää ja halpaa ruokaa sai lähes joka korttelista ja oli myös paljon mm. korealaisia ja japanilaisia ravintoloita. 

Kobra vanhin valkoinen nousee pystyyn huojuen

Pasi Korea Townissa maha täynnä korealaista ruokaa

Neljän Bangkokissa vietetyn päivän jälkeen hypättiin yöjunaan, määränpäänä oli Koh Taon saari. Junassa ei ollutkaan 4-6 sängyn hyttejä, kuten oltiin oletettu, vaan sängyt olivat ihan avonaisessa tilassa, käytävän molemmin puolin, kahdessa kerroksessa. Unta ei juuri saatu, vaikka sänky olikin ihan hyvä. Jokaisessa vaunussa oli oma työntekijä, joka laittoi vuorollaan kaikille lakanat sänkyyn ja pedin valmiiksi, se oli jotenkin sympaattista. :D Yöllä kun raotti jossain vaiheessa omaa verhoaan ja kurkisti käytävän lattialle, niin aika paljon vilisteli torakoita. Nice.

Juna siis meni Chumphoniin saakka ja sieltä bussi kuljetti meijät satamaan ja satamasta lähti lautta kohti Koh Taoa. Lauttamatka kesti paljon pidempään, mitä piti, yli 3h yhteensä. Kesto johtui kai kelistä, joka oli karmea. Aallokko oli isoa ja porukka oksenteli laivassa aika paljon. Meitäkin yrtsitti, mutta onneks selvittiin puhtain paperein ja vaattein.

Koh Tao oli meijän matkareitillä, koska se on yksi maailman halvimmista paikoista suorittaa laitesukelluskurssi. Päädyttiin suorittamaan kolmen päivän SSI Open Water laitesukelluskurssi Koh Tao Diversin kautta. Kurssi maksoi 8500 bahtia (eli alle 250e) ja samalla hinnalla saatiin yöpyä KTD:n neljän hengen bungalow-dormissa neljä yötä. Meijän lisäksi bungalowissa majaili kaksi nuorta suomalaista, jotka oli rauhallisia ja samanhenkisiä, joten ilmainen majoitus oli meille hyvä diili. Oli muuten aika jännää puhua suomea muille ihmisille (muille kuin toisillemme siis) kahden kuukauden tauon jälkeen. Ei siis olla tavattu ketään suomalaista ennen Koh Taoa, hyvin ollaan säästytty. KTD on suomalainen sukelluskoulu ja vanhin sukelluskoulu saarella. Meijän oma kouluttaja oli tosin britti, koska suomalaisia kouluttajia ei ollut meijän haluamalle aloituspäivälle vapaana. Sukeltaminen oli kyllä jännää puuhaa. Snorklaamisesta meillä on kokemusta ja sekin on upeaa, mutta on kyllä aika erilaista olla 18 m syvyydessä kuin pinnalla lillua. Villellä meinasi olla hetkittäin ongelmia hermojen ja ahdistuksen kanssa. Pinnan alle meneminen ja siellä oleminen tuntui hetkittäin aika kauhealta, kun tiesi, ettei sieltä voi tulla äkkiä pois, vaikka miten haluaisi. Kaikkia vaarojakin sukeltamisessa on. Loukkaantumisia ja vammoja voi tulla, jos esim. nousee liian nopeasti pintaan syvyyksistä. Oltiin hyvissä käsissä ja kouluttaja oli koko ajan ihan vieressä, joten mitään oikeaa huolta ei ollut. Kurssin viimeinen sukellus oli kyllä erityisen upea, kauhean paljon koralleja ja kalaparvia ja pieniä rauskuja. Pasi onnistui jopa näkemään merikilpikonnan. Syvimmillään käytiin 18 metrissä, mikä on maksimisyvyys, johon myö saadaan tällä koulutuksella mennä.

Kurssin aikana päivällä tehtiin vedessä harjoituksia ja sukellettiin ja illat luettiin oppimateriaaleja. Kurssin päättymisen jälkeen pidettiin yksi välipäivä sukeltamisesta, mutta seuraavana päivänä haluttiinkin jo osallistua ekalle fun dive reissulle, jossa tehtiin kaksi sukellusta. Fun divellakin on oma dive master koko ajan vierellä, mutta reissulla oletetaan, että perusasiat on hallinnassa. Fun dive meni hyvin ja sen perusteella huomasi, että kyllähän myö jo jotakin osataan ja jäikin polte päästä sukeltamaan lisää jossakin vaiheessa.

Koh Tao oli kyllä vähän outo paikka, tai ei ollut meijän mielestä ihan mikään lempparisaari tähän mennessä, vaikka toki siis kaunista oli. Pisteitä vähensi meidän silmissä se, että saaren pääranta oli ihan täyteen rakennettu ravintoloita, hostelleja ja sukellusliikkeitä, niin että rantakadulla kävellessään ei edes näe merta. Ranta oli tosi kapea sadekaudesta johtuen, ja joinakin päivinä rantaa ei varsinaisesti ollut, vaan se oli veden alla. Saari elää turismista ja suurin osa ihmisistä on vain turisteja. Sukeltaminen on Koh Taolla se "the juttu" ja lähes kaikki saarella liittyy siihen ja kaikki vaan puhuu siitä. Saari on upea paikka suorittaa sukelluskurssi, mutta jos tänne ei olis tullut sukeltamaan, olisi varmaan ollut vähän ulkopuolinen olo. Saarella oli kaikki aika kallista, kaikki paikalliset ruuatkin ja vesipullot oli tosi kalliita. Loppua kohden kuitenkin alettiin lämmetä saaren rennolle meiningille, plus ehdittiin sukelluskurssin päättymisen jälkeen vähän nähdä saaresta muutakin kuin pääranta. Koh Taolla vietettiin viisi kokonaista päivää ja kuusi yötä.

Koh Taon edustalla oleva Nang Yuan -saari ja koralliriuttaa

Yäk, näin rumaa!

Joidenkin thairuokien chilisyys on tuottanut hetkittäin meille ongelmia. Kumpikin tykätään sopivasti polttavasta ruuasta, mutta kummankaan maha ei chilistä oikein tykkää. Kun syö chilistä ruokaa, niin poltteen tuntee toistamiseen, kun ruoka tulee luonnollista tietä ulos. Eli siis pyllystä. Chilipolte pyllyssä on aika epämiellyttävää. On vaikeaa tietää, onko ruoka miten tulista. Paikallisissa ruokaloissa yleisesti ottaen tulisuus on jo liian kovaa meille. Turistiystävällisissä ravintoloissa voi monesti sanoa, että ei tulista, kiitos, mutta joskus tämä pyyntö ei toimi lainkaan.

Terveisin Baby Spice ja Sporty Spice (inspiraation lähteenä Spaissareiden comeback)