sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Ekan viikon viilikset



Ensimmäinen Vietnam-kahvi!

Tervehdys Huesta! Viikko ollaan nyt Vietnamissa oltu ja elämä alkaa asettua uomiinsa.

Yli vuorokauden kestänyt matkustus Pariisin kautta Saigoniin sujui hyvästi, Air France tarjosi parasta palvelua mihin ollaan tähän mennessä törmätty. Koneessa oli oikeasti toimiva oma näyttö ja kuulokkeet ja leffa-, tv-sarja ja musiikkivalikoimaa oli satoja. Jopa jätskiä tarjottiin kesken unien. Täytyy mainita, ettei varmasti enää mennä lentokentältä kaupunkiin taksilla, koska julkinen bussi maksoi 5000-10 000 vnd (n. 0,2 - 0,4 euroa) suunta ja vei kentältä kaupungin ytimeen. Taksimatkasta kentältä keskustaan saa pulittaa Saigonissa 7-17 USD (140 000-340 000 vnd).

Saigonissa meni kaksi päivää kaduilla dillaillen, syöden ja hikoillen. Oli aikamoinen lämpötilashokki saapua -20 asteen ja viiden miljoonan asukkaan Suomesta +33 asteen ja kuuden miljoonan asukkaan megakaupunkiin. Tiistai-iltana lensimme Hueen ja lompsimme  vanhalle kotikadulle katsomaan, oisko Binh Duong 3:ssa tilaa. No valitettavasti ei ollut, mutta meijät majoitettiin samalla kujalla olevaan Binh Duong 1:een. Huone oli vähän pienempi kuin kolmosessa, mutta maksoi 10 dollaria/yö. Seuraavana päivänä vaihdoimme tutun työntekijän painostuksesta takaisin kolmoshotelliin, jossa viihdyttiin kolme yötä. Sitten todettiin, että vaihtelu (ja rahan säästäminen) virkistäisi, joten nyt majaillaan Binh Duong 1:ssä. Työntekijät ykkösessä ja kolmosessa oli yllättyneitä ja ilahtuneita nähdessään meidät taas kerran. Ja taas kerran hyö luulee että we work in hopital.

Sää Huessa on ollut suotuisa kaikista peloista huolimatta. Lämpötila on ollut päivittäin noin 25 astetta, ja sadetta on tullut vasta yhtenä päivänä meidän ollessa töissä, eli ei olla kastuttu vielä. Auringon paistaessa lämpötila kipuaa äkkiä korkeelle, ja ekat nahat ollaan jo käräytetty.

Olemme aloittaneet työnteonkin jo SORCODElla. Tehdään täällä töitä kokoaikasesti, eli ma-pe klo 8-12 ja 14-17. Puolenpäivän aikaan on siis mukava ruoka- ja lepotauko.

Tällä viikolla to-pe:n työtehtävä oli etsiä netistä tietoa saksalaisen organisaation rahoittamista projekteista Vietnamissa ja ympäri maailman. SORCODE aikoo hakea uuteen projektiinsa rahoitusta saksalaiselta organisaatiolta, mutta eivät vielä tiedä, mikä projekti voisi olla. Ja tämän vuoksi meidän tehtävänä oli etsiä infoa, että millanen projektin pitäisi olla. Deadline on ens torstaina, että eipä nyt hirveesti hyö oo siihen vielä panostanu. :) Ensialkuun kuulosti vähä hurjalta, että mitäpäs myö osataan mistään kehitysmaan projektista, mutta kahen päivän perusteella onkin ihan mukava kokemus olla osa tällasta projektia, jolla voi oikeesti olla vaikutusta jonkun huono-osaisen yhteisön elämään. SORCODE on viime aikoina tehnyt projektin, missä syrjäseutukylälle saatiin vesiputkistoa ja toisen projektin avainsanoja oli women, children, natural resources ja empowerment (=voimaannuttaminen), sisältö jäi hieman hämäräksi.
Hyviä simpukoita


Toimistossa tapahtuvan työn (englanninkielisten nettisivujen kehittämisen, mainosten ideoimisen, uusien rahoittajien etsimisen) lisäksi on tarkoitus, että kahden viikon kuluttua alkavan Tet-holidayn (vietnamilaisten suurin paardi eli uusi vuosi) jälkeen käytämme osan työajasta eri social centereissä eli jossakin vammaisten, lasten yms. kodeissa/toimintakeskuksissa järjestäen jotakin aktiviteetteja. Ennen tet-holidayta ei kuulemma kannata vielä aloittaa mitään, koska vietnamilaisten työmotivaatio on pohjalukemissa. Meidän toimisto on kiinni lähes kaksi viikkoa juhlan aikana, jolloin on sitten meilläkin mukavasti lomaa.

Työ on tuonut mielekkyyttä Huessa oleskeluun. Pelkkää laiskottelua täällä ei enää jaksaisi, koska se ollaan jo koettu. Työnteon lomassa puolestaan oppii jälleen paljon uutta. Meidän työpaikalla työskentelee meijän kaveri My (tyttö), jonka kanssa meidän koko tulo järjestettiin. Hänen kanssa on helppo tulla toimeen, koska hää puhuu hyvin englantia. Vapaa-ajalla ollaan käyty Myn ja muiden vietnamilaistuttujen kanssa syömässä kaikkea uutta ja ihanaa, mm. simpukoita ja sian kieltä. Ollaan tutustuttu vähän myös muihin länsimaalaisiin volunteereihin.

Lauantai-iltana kattojärjestö, jonka alaisuuteen SORCODE kuuluu, järjesti vuoden lopettajaispaardit, johon myös myö oltiin kutsuttuja. Ohjelmaan kuului lyhyt virallinen puhe, notkuva pöytä täynnä paikallisia herkkuja ja bia Hudaa sekä kovaäänistä karaokea. Kulttuurieroista kerrottakoon, että kun Suomessa ihmiset olisivat jonottaneet kiltisti oman lautasensa kanssa vuoroaan ottaa ruokaa, Vietnamissa jokainen hyökkäsi omien puikkojensa kanssa ruokien kimppuun latoen ruokaa suoraan suuhun tarjoilulautasilta. Meidät valkonaamat painostettiin myös karaokeperformanssiin ja laulettiin kaksi laulua, joista toinen vietnamiksi. Esitys saavutti suuren suosion ja ollaan ilmeisesti nyt jollain asteella paikallisia julkkiksia. :P

Liikenne on vaatinut vielä vähän totuttelua. Pasi on juuri ylittänyt Bridge of Deathin.
Ostimme jälleen käytetyt pyörät (20 eurolla), mutta kenties Villen valinta ei osunut oikeaan. Oston jälkeisenä päivänä tippui ensin ketjut ja pian sen jälkeen myös toinen polkimista. Onneksi tälläkin kertaa pyöränkorjaaja löytyi läheltä.

Vatsat on toimineet edellisiin kertoihin verrattuna melko hyvin. Liekö salaisuutena Villen työkaverin antama vinkki joka-aamuisesta vodkahömssylääkkeestä. Ruplatusta ja vääntöä ilmenee välillä, mutta kunnon chiliribikset on vielä toistaiseksi jääneet väliin.


Terveisin Philip (Ville) ja Maxim (Pasi) (Backpackersissa eräs jenkkinainen kuuli meijän nimet vähän väärin)

torstai 17. tammikuuta 2013

Kaksi yötä lähtöön, IIK!

Keskiviikkona oli kummallakin viimeinen työpäivä ja reissuunlähtö alkoi tuntua todelliselta. Matkan jälkeen on tarkoitus päästä takaisin kesätöihin vanhoihin työpaikkoihimme, joten aivan tiedottomia ei Suomi-tulevaisuudesta olla.

Pakkailua on nyt aloteltu pikkuhiljaa: hammasharja, uikkarit, imodium (mikäli vatsa sattuu soimaan epävireessä) ja laxoberon (hellä helpotus imodium-ummetukseen) on jo mukana (Cornetto-kerho huom. makuupussia ei löytynyt ainakaan pakkauksessa, se kenties myydään erikseen). Huomenna, kun pyykit on toivottavasti kuivia, tungetaan loputkin kamppeet rinkkaan.

Lauantaina lähtee lento Pariisiin, jossa vaihtoaikaa muutama tunti ja tämän jälkeen jatkuu matka kohti Saigonia eli Ho Chi Minh Cityä. Saigonista matkaa jatketaan kahden yön jälkeen määränpäähämme Hueen. Lämpötilan pitäisi Saigonissa olla sunnuntaina yli 30 asteen, joten voi olla pienoinen shokki luvassa :) Vähän alkaa jo jännää pukkaamaan ja reissumahakin on alkanut hiipiä ruuansulatuselimistöön. Majoituksia ei olla varattu, koska ollaan todettu että livenä saa paremman hinnan, eikä pelätä etteikö hotelleja olis vapaana. Pidemmän päälle ollaan ajateltu ehkä olla muualla kuin uskollisessa Binh Duongissa, ihan vaihtelun vuoksi.

Joulukuussa saatiin työviisumit. Prosessissa kului 4-5 kuukautta, tukku seteleitä ja aimo annos byrokratiaa sekä Suomessa että Vietnamissa. Varsinaista lisätietoa ei itse työstä olla vielä saatu. Sähköpostitse on tullut sellainen kuva, että osa työajasta ollaan järjestön toimistolla tekemässä jotakin ja osa ajasta ollaan muualla, esim. jossakin kehitysvammaisten kodissa/toimintakeskuksessa, mutta ei siis tiedetä enempää. Meidän yhteyshenkilönä on toiminut ennestään tuttu tyttö, joka toimi meidän ekalla Huen reissulla yhen toisen Diak-opiskelijan tulkkina. Nykyään hän on töissä SORCODE-järjestöllä, jonka kautta vapaaehtoistyötä ollaan järjestämässä.

Erään Suomessa toimivan vammaisjärjestön kanssa ollaan sovittu, että käymme tutustumassa parissa heidän rahoittamassaan projektissa Huessa ja Hanoissa. Ollaan myös haaveiltu, että voisimme pitää välillä lomaa, jollon vois matkustaa Vietnamin lisäksi jossain toisessa maassa, kerta ollaan kauas taas lähdetty. Yhteydenpitoa varten hankitaan Vietnamissa taas jotkut prepaidit ja lisäksi skype-treffejä voi aina myös sopia kotisuomeenkin.

Mut, hyvää matkaa meille ja tsemppiä teille tänne pakkaseen, nähdään vappuna!


Mr Vilet and Mr Paso