torstai 1. syyskuuta 2011

Aasiallisia kokemuksia Euroopassa


Vietnamista paluusta alkaa olla kohta 9 kuukautta, joten koimme tarpeelliseksi tyydyttää bloginälkäisten fanien tarpeita. Arki Suomessa alkaa pikkuhiljaa tuntua taas normaalilta, vaikkei erityisen hohdokkaalta. Kliseiseltä kun se kuulostaakin, niin pala sielusta jäi Vietnamiin ja aika kaihoten ollaan muisteltu kaikkia tapahtumia. Siksi ollaankin varattu lennot Vietnamiin tammikuussa, jeeee. Ollaan tällä kertaa vain kaksi viikkoa, kun se on pisin aika, mitä voi maassa olla ilman viisumia. Aiotaan olla jonku aikaa Hanoissa ja sitten kai suurimmaks osaks Huessa ja majoitumme rakkaassa hotellissamme Binh Duong 3:ssa.

Ollaan kokkailtu parhaamme mukaan vietnamilaisia ruokia, kuten kevätkääryleitä Chả giờ ja dippailukastiketta sille, Nước chấm. Vietnamilainen kahvi kondensoidun maidon kanssa ei ihan maistu samalta kuin Vietnamissa, mutta lähelle kuitenkin. Ollaan kävelty vietnamilaisissa läpykkäissä ja potkittu puistossa potkusulkapalloa, jolla oli sama seuraakeräävä vaikutus Suomessa kuin Vietnamissakin: joku ehkä 6-vuotias poika halus tulla potkimaan meidän kanssa ja pilas mei pelit. Kesätyömatkoilla bussissa Ville on lukenu ahkerasti Vietnamin kirjaa, onhan meillä sovittu jo treffit Huessa meidän vietnamin opettajan kanssa.

Elokuussa kävimme reissussa ampiaisten valtaamassa Berliinissä. Reissun aikana näimme monia monia vietnamilaisia ravintoloita, (Suomessa ollaan nähty yksi) mistä sytty tietysti Vietnam-mania, ja hirvee himo syödä niitä ruokia. Villellä sytty erityisen kova hinku saada Phở -nuudelikeittoa, koska Saigonin lomalla joka-aamuiseen keittoaamiaiseen liittyy kauheen kivoja muistoja. Päädyimme sitten syömään neljässä vietnamilaisessa ravintolassa loman aikana.

Yhtenä reissupäivänä käytiin Potsdamin kaupungissa Berliinin ulkopuolella tutustumassa Sanssoucin puistoon ja sieltä löytyviin linnoihin, ja linnakierroksen jälkeen mentiin syömään vietnamilaiseen ravintolaan. Jopa tästä pikkukaupungista löytyi siis vietnamilainen ravintola. Meidän tarjoilijatyttönen oli mukava ja palvelualtis ja käytimme häneen lähes kaikki osaamamme vietnamin fraasit (kiitos, erittäin herkullista, näkemiin, osaan puhua vähän vietnamia) sekä tietenkin haluttiin lausua ruokalistan ruuat vietnamiksi. Ville sai maailman parasta phởta (ei ollu ees Vietnamissa niin hyvää) ja Pasi söi lemon grass kanaa. Lemon grass taipuis toki suomeksi sitruunaruohoksi, mut joteki ruoka-aineita tottu lausumaan englanniks (esim. “ihanan paljon garliccia tässä egg plantissä), eikä siitä kannata opetella pois.


KAIVATTU MUOTIBLOGIPÄIVITYS:

Lähtöpäivänä kateltiin meidän hotellihuonetta (Adagio Berlin Kurfürstendamm, suosittelemme!) ja ihasteltiin kaunista sisustusta, erityisesti hassua silikonista, punaista vaasia. Siitäpä ajatus sitten lähti...