Ekan viikon viilikset

Ensimmäinen Vietnam-kahvi!

Tervehdys Huesta! Viikko ollaan nyt Vietnamissa oltu ja elämä alkaa asettua uomiinsa.

Yli vuorokauden kestänyt matkustus Pariisin kautta Saigoniin sujui hyvästi, Air France tarjosi parasta palvelua mihin ollaan tähän mennessä törmätty. Koneessa oli oikeasti toimiva oma näyttö ja kuulokkeet ja leffa-, tv-sarja ja musiikkivalikoimaa oli satoja. Jopa jätskiä tarjottiin kesken unien. Täytyy mainita, ettei varmasti enää mennä lentokentältä kaupunkiin taksilla, koska julkinen bussi maksoi 5000-10 000 vnd (n. 0,2 - 0,4 euroa) suunta ja vei kentältä kaupungin ytimeen. Taksimatkasta kentältä keskustaan saa pulittaa Saigonissa 7-17 USD (140 000-340 000 vnd).

Saigonissa meni kaksi päivää kaduilla dillaillen, syöden ja hikoillen. Oli aikamoinen lämpötilashokki saapua -20 asteen ja viiden miljoonan asukkaan Suomesta +33 asteen ja kuuden miljoonan asukkaan megakaupunkiin. Tiistai-iltana lensimme Hueen ja lompsimme  vanhalle kotikadulle katsomaan, oisko Binh Duong 3:ssa tilaa. No valitettavasti ei ollut, mutta meijät majoitettiin samalla kujalla olevaan Binh Duong 1:een. Huone oli vähän pienempi kuin kolmosessa, mutta maksoi 10 dollaria/yö. Seuraavana päivänä vaihdoimme tutun työntekijän painostuksesta takaisin kolmoshotelliin, jossa viihdyttiin kolme yötä. Sitten todettiin, että vaihtelu (ja rahan säästäminen) virkistäisi, joten nyt majaillaan Binh Duong 1:ssä. Työntekijät ykkösessä ja kolmosessa oli yllättyneitä ja ilahtuneita nähdessään meidät taas kerran. Ja taas kerran hyö luulee että we work in hopital.

Sää Huessa on ollut suotuisa kaikista peloista huolimatta. Lämpötila on ollut päivittäin noin 25 astetta, ja sadetta on tullut vasta yhtenä päivänä meidän ollessa töissä, eli ei olla kastuttu vielä. Auringon paistaessa lämpötila kipuaa äkkiä korkeelle, ja ekat nahat ollaan jo käräytetty.

Olemme aloittaneet työnteonkin jo SORCODElla. Tehdään täällä töitä kokoaikasesti, eli ma-pe klo 8-12 ja 14-17. Puolenpäivän aikaan on siis mukava ruoka- ja lepotauko.

Tällä viikolla to-pe:n työtehtävä oli etsiä netistä tietoa saksalaisen organisaation rahoittamista projekteista Vietnamissa ja ympäri maailman. SORCODE aikoo hakea uuteen projektiinsa rahoitusta saksalaiselta organisaatiolta, mutta eivät vielä tiedä, mikä projekti voisi olla. Ja tämän vuoksi meidän tehtävänä oli etsiä infoa, että millanen projektin pitäisi olla. Deadline on ens torstaina, että eipä nyt hirveesti hyö oo siihen vielä panostanu. :) Ensialkuun kuulosti vähä hurjalta, että mitäpäs myö osataan mistään kehitysmaan projektista, mutta kahen päivän perusteella onkin ihan mukava kokemus olla osa tällasta projektia, jolla voi oikeesti olla vaikutusta jonkun huono-osaisen yhteisön elämään. SORCODE on viime aikoina tehnyt projektin, missä syrjäseutukylälle saatiin vesiputkistoa ja toisen projektin avainsanoja oli women, children, natural resources ja empowerment (=voimaannuttaminen), sisältö jäi hieman hämäräksi.

Hyviä simpukoita

Toimistossa tapahtuvan työn (englanninkielisten nettisivujen kehittämisen, mainosten ideoimisen, uusien rahoittajien etsimisen) lisäksi on tarkoitus, että kahden viikon kuluttua alkavan Tet-holidayn (vietnamilaisten suurin paardi eli uusi vuosi) jälkeen käytämme osan työajasta eri social centereissä eli jossakin vammaisten, lasten yms. kodeissa/toimintakeskuksissa järjestäen jotakin aktiviteetteja. Ennen tet-holidayta ei kuulemma kannata vielä aloittaa mitään, koska vietnamilaisten työmotivaatio on pohjalukemissa. Meidän toimisto on kiinni lähes kaksi viikkoa juhlan aikana, jolloin on sitten meilläkin mukavasti lomaa.

Työ on tuonut mielekkyyttä Huessa oleskeluun. Pelkkää laiskottelua täällä ei enää jaksaisi, koska se ollaan jo koettu. Työnteon lomassa puolestaan oppii jälleen paljon uutta. Meidän työpaikalla työskentelee meijän kaveri My (tyttö), jonka kanssa meidän koko tulo järjestettiin. Hänen kanssa on helppo tulla toimeen, koska hää puhuu hyvin englantia. Vapaa-ajalla ollaan käyty Myn ja muiden vietnamilaistuttujen kanssa syömässä kaikkea uutta ja ihanaa, mm. simpukoita ja sian kieltä. Ollaan tutustuttu vähän myös muihin länsimaalaisiin volunteereihin.

Lauantai-iltana kattojärjestö, jonka alaisuuteen SORCODE kuuluu, järjesti vuoden lopettajaispaardit, johon myös myö oltiin kutsuttuja. Ohjelmaan kuului lyhyt virallinen puhe, notkuva pöytä täynnä paikallisia herkkuja ja bia Hudaa sekä kovaäänistä karaokea. Kulttuurieroista kerrottakoon, että kun Suomessa ihmiset olisivat jonottaneet kiltisti oman lautasensa kanssa vuoroaan ottaa ruokaa, Vietnamissa jokainen hyökkäsi omien puikkojensa kanssa ruokien kimppuun latoen ruokaa suoraan suuhun tarjoilulautasilta. Meidät valkonaamat painostettiin myös karaokeperformanssiin ja laulettiin kaksi laulua, joista toinen vietnamiksi. Esitys saavutti suuren suosion ja ollaan ilmeisesti nyt jollain asteella paikallisia julkkiksia. :P

Liikenne on vaatinut vielä vähän totuttelua. Pasi on juuri ylittänyt Bridge of Deathin.

Ostimme jälleen käytetyt pyörät (20 eurolla), mutta kenties Villen valinta ei osunut oikeaan. Oston jälkeisenä päivänä tippui ensin ketjut ja pian sen jälkeen myös toinen polkimista. Onneksi tälläkin kertaa pyöränkorjaaja löytyi läheltä.

Vatsat on toimineet edellisiin kertoihin verrattuna melko hyvin. Liekö salaisuutena Villen työkaverin antama vinkki joka-aamuisesta vodkahömssylääkkeestä. Ruplatusta ja vääntöä ilmenee välillä, mutta kunnon chiliribikset on vielä toistaiseksi jääneet väliin.


Terveisin Philip (Ville) ja Maxim (Pasi) (Backpackersissa eräs jenkkinainen kuuli meijän nimet vähän väärin)