6.11. matkattiin noin tunnin lauttamatkalla Koh Taolta
naapurisaarelle, Koh Phanganille. Saari on tunnettu Full Moon Partyista, jonne
parhaimmillaan (tai pahimmillaan) matkustaa jopa 30 000 bilettäjää viettämään
oikein kunnon kreisipartyja rannalla. Nyt ei kuitenkaan ollut täysikuu (tai
puolikuu, jolloin tietenkin on myös partyja), joten saarella ei ollut paljoa
turisteja. Saari on paljon suurempi kuin Koh Tao ja majoittua voi monella eri
rannalla. Myö päätettiin lopulta majoittua saaren suurimmassa kaupungissa,
jonne lautta ajaa. Hienoa rantaa kaupungissa ei ole, mutta ajateltiin, että
voidaan mopoilla päiväseltään eri rannoille. Tämä oli meille oikein passeli
ratkaisu, sillä saarella oli helppo ajaa skootterilla. Kaupungissa
ruokamahdollisuudet oli kunnolliset ja kaikkea mahdollista sai syötäväksi, eikä
tarvinnut tyytyä hotellien ja resorttien ravintoloihin.
 |
| Mae Haadin ranta |
Meille kävi matkailijan virhe nro 1, kun huomattiin Koh
Phanganin hotellille saavuttaessa, että ollaan vissiin hukattu meijän passit.
Oletettiin, että oltiin unohdettu ne Koh Taon hotellin tallelokeroon. O-ou. :D
No asia hoitui kuitenkin helposti, kun soitettiin vanhalle hotellille ja hyö
lähettivät passit meille ilmaiseksi seuraavalla lautalla. Käytiin vaan itse
hakemassa passit Koh Phanganin satamasta.
Koh Phangan oli meistä tosi ihana paikka. Oltiin siellä
kolme kokonaista päivää ja neljä yötä. Ekana päivänä sää oli vielä hyvä, mutta
toisena päivänä satoi koko päivän ja kolmantena päivänä satoi osan päivästä.
Onneksi sadesäälläkin voi uida lämpimässä merivedessä. Ajeltiin skootterilla
saaren eri rantoja ja vesiputoksia katsomassa. Erityisesti ranta nimeltä Mae
Haad oli hieno ja siellä oli upeat snorklausmahdollisuudet. Korallia oli isot
alueet vain muutaman kymmenen metrin päässä rannasta ja välillä tosi lähellä
pintaa, joten piti ihan varoa, ettei uiskennellessaan osu koralliin. Nähtiin
rannalla myös pieni rausku, ihan pari metriä rannasta, ja se oli suurin
piirtein ensimmäinen merenelävä, mikä näkyi veteen mentäessä. Vaikka säät eivät
olleet parhaat mahdolliset, oli saari silti tosi kaunis ja kivaa oli myös että
siellä oli paljon paikallista elämää.
Käytiin pahimpana sadepäivänä katsastamassa Haad Rinin kylä
ja ranta, jossa järjestetään the full moon partyt. Ranta oli tosi kaunis, ja
sitä ympäröivä turistikylä aivan hiljainen. Tuntui vähän hassulta ajatukselta,
että tännekö sitä sitten saapuu joka kuukausi valtavat turistilaumat
bailaamaan? Kylän kioskeista kyllä saattoi päätellä jotain, kun vierivieressä
oli autioita drinkkiämpäri- (very strong, very cheap!), bodypaint- ja
ensiapukojuja.
 |
| P partyfiiliksissä full moon party -rannalla |
10.11. lähdettiin Koh Phanganilta kohti Khao Sokia. Ensin
matkustettiin lautalla parisen tuntia mantereelle Donsak-nimiseen kaupunkiin ja
sieltä eteenpäin bussilla. Lauttamatka oli tällä kertaa sään puolesta hyvä,
mutta sisälsikin tällä kertaa yllättävän jännityksen aiheen, nimittäin luteita.
Matkattiin aamulautalla ja ensimmäiseksi otettiin kyydissä ollessamme kunnon
päikkärit. Unien jälkeen osattiin tarkentaa katseet meijän edessä oleviin
penkkeihin ja niiden selkänojiin, joissa käveli pikkuruisia kellertäviä
ötököitä. Pohdittiin, että oliskos nämä nyt niitä ludevauvoja, meillä kun on
kokemusta lähinnä aikuisista luteista. Vähän ajan päästä kellertävien
ryömijöiden joukkoon ilmaantui suurempia punaruskeita ötököitä, josta meillä ei
enää ollut epäilystäkään. Liiskatessa niistä purskahteli ihan kunnolla verta
ulos. Eli siis luteita olivat! Viimeinen matkatunti vietettiin suht ällöttynein
mielin, eikä enää viitsitty silmiä ummistaa. Meistä myös näytti, että kukaan
muu kanssamatkustaja ei ehkä huomannut ötököitä ja mietittiin, että onko meillä
velvollisuus huudahtaa: ”Beeedbuuuuuuggsss!!!” Oltiin kuitenkin iisisti eikä
kellekään mainittu asiasta, suomalaisia kun ollaan. Pohdittiin, että miten kauheaa
on, että luteet leviävät ihmisten tavaroihin ja saarten hotelleihin ja ihmisten
koteihin lautalta. Saarilla liikennöi muutama eri laivayhtiö ja tämä luteinen
yhtiö oli nimeltään Songserm. Tripadvisorista katsottiin, että luteista on raportoitu
näillä laivoilla jo pidempään. Jos on mahdollisuus valita, niin valitse jokin
muu laivayhtiö! Tehtiin meidän tavaroille muutaman päivän päästä huolellinen
tarkastus-, myrkytys- ja pesuoperaatio, jotta oltaisiin varmasti selvillä
vesillä.
Koh Taolla Villen käsivarteen oli ilmestynyt viiden paukaman
rivi ja silloin meille tuli ensimmäisenä mieleen luteet, koska niiden puremat
on monesti kauniisti rivissä tai muuten vaan lähekkäin. Missään ei kuitenkaan
nähty merkkiäkään luteista, joten ajateltiin, että kenties ne sittenkin oli
vain hyttysen puremia. Tämän ludelaivan jälkeen keksittiin, että
todennäköisesti puremat olivatkin peräisin edelliseltä lauttamatkalta
(silloinkin Songserm), kun nukuttiin sielläkin päiväunet. Haluttiin nyt tässä
kertoa näitä ludejuttuja taas, jotta ihmisten tietous niistä lisääntyisi, ja jos
vaikka joku matkaaja sattumalta lukisi näitä meidän juttuja. Jos kehoon
ilmestyy kutiavia paukamia useampi kappale lähekkäin, on hyvä pohtia, mistä ne
voisivat olla peräisin. Luteen kuvia kannattaa myös googletella, jotta tietää,
miltä aikuinen tai vielä kasvuiässä oleva lude näyttää. Vauvaluteet tosiaan
näyttävät aika erilaisilta kuin täysikasvuiset.
Laivamatkan jälkeen jatkettiin bussilla kohti Khao Sokia.
Yleisesti Khao Sokiin matkustetaan upean kansallispuiston vuoksi ja niin myös
myö tehtiin. Itse Khao Sokin ”kaupunki” tai kylä oli varsin pieni, tai myö nähtiin
vain turistinen pääkatu, jossa oli ravintoloita ja matkatoimistoja, joista
pystyi varaamaan retken itse puistoon. Khao Sokin kansallispuisto koostuu
sademetsäalueesta ja karstivuorten ympäröimästä sokkeloisesta järvialueesta.
Myö varattiin järvelle yhden yön reissu, joka kustansi 2500 bahtia per naama
eli jotain 70 euroa. Retkellä meidät kuljetettiin veneellä järvellä kelluvaan
majataloon nimeltä Smiley Raft House, joka oli rivistö ponttonien päälle
rakennettuja bungaloweja ja niiden keskellä oleva ravintola ja hengailualue. Perille
päästyämme meillä oli aikaa uida, kajakoida ja lojua riippumatoissa. Paikka oli
ihan tosi upea, vesi oli kirkasta ja älyttömän lämmintä ja paikkaa ympäröi
karstivuori- ja viidakkomaisemat. Järvi oli tekojärvi, joka oli syntynyt
vesivoimalan rakentamisen johdosta ja paikoitellen vedestä tököttikin jonkun
ison puun keloutunut latvusto.
Illalla ja aamulla käytiin ohjatusti veneellä
ajelemassa rantoja pitkin katsomassa apinoita, joita pomppi puissa. Apinoita
oli aika vaikeaa nähdä, mutta nähtiinpä vilauksia kuitenkin. Hyvä kun saavat
olla kaukana ihmisistä omissa oloissaan. Toisena reissupäivänä tehtiin muutaman
tunnin ”vaellus” metsässä. Käytiin myös luolassa, jossa oli paljon lepakoita ja
tosi paljon lepakon kakkaa. Koska oli sadekausi, polku oli aikamoista
mutaliejua ja iilimatoja sai olla jatkuvasti nyppimässä nilkoista irti.
Kokonaisuudessaan koko Khao Sokin reissu oli tosi hieno ja meijän
matkaseurueeseen sattui ihan mukavia nuoria ihmisiä, joiden kanssa oli kiva
vähän hengailla ja pelailla korttia illalla.
 |
| Meijän asumus |
 |
| Tuolla niitä apinoita pomppi! |
Sitten pieni ladyboy-pohdinta. Thaimaa on kuuluisa
”ladyboyistaan”, mutta myö ei olla (vielä) perehdytty aiheeseen niin hyvin,
että tiedettäisiin, onko tuollainen nimitys nykyisin enää sovelias, vai
pitäisikö käyttää ihan transnainen-termiä. No, joka tapauksessa transnaisia on
ollut Thaimaassa ja jo Laosissa tosi paljon. He ovat siis ihan tavallisia
ihmisiä tavallisissa ammateissa, eikä ainoastaan jotakin show-bisneksen
ammattilaisia tai seuralaisia, joita pällistellään baarien terasseilla. Aika
paljon kyllä ollaan kuultu turistien ja matkaoppaiden vitsailevan aiheesta
vähän tylsään sävyyn. Pitää myöhemmin, kun on enemmän aikaa, perehtyä aiheeseen
tarkemmin, esim. että miksi just Thaimaassa on tällainen asia niin yleinen ja
mistä siinä on kyse, tai miksi Thaimaassa puhutaan ladyboysta, kun muualla
maailmassa puhutaan transnaisista.
 |
| Bangkokin Lumpini-parkissa nähtiin tällainen parivaljakko: kilppari ja varaani. |
Kuukausi Thaimaassa meni kyllä nopeasti. Meijän
ennakko-oletus Thaimaata kohtaan oli, että se olisi ehkä turistisempi maa kuin
muut maat meidän matkareitillä. Meidän matkakohteet Thaimaassa olivat kuitenkin
tosi hyviä, ei ehkä niitä kaikkein perinteisimpiä rantalomakohteita, joihin
Suomestakin matkataan. Tai ei tiedetä millainen paikka esim. Phuket on, mutta
Thaimaa vakuutti kyllä kaikin puolin. Asiat tuntuivat sujuvan Thaimaassa
helpommin ja säätöä oli ehkä vähemmän, koska turismi on pidemmälle kehittynyttä
kuin aiemmissa maissa. Lisäksi ilahduttavaa oli se kuinka paljon siistimpää
Thaimaassa oli muihin maihin, etenkin Kambodzaan ja Vietnamiin verrattuna ja
yleisesti ihmiset tuntuivat olevan vähän enemmän ympäristötietoisia, eikä
muovipusseja yms. turhaa roskaa tyrkytetty niin paljoa kuin muualla. Oltiin ehkä
vähän yllättyneitä siitä, miten samanlaista kaikissa meijän käymissä
Kaakkois-Aasian maissa on ollut. Toki erojakin on kaikkien maiden välillä,
mutta peruselämä vaikuttaa aika samanlaiselta. Ollaan lukemattomia kertoja
matkan aikana hetkellisesti unohdettu, missä maassa ollaan (”Siis eikö enää
ollakaan Kambodzassa?”).
 |
| Vikan päivän temppeliannos |
Khao Sokista matkattiin Bangkokiin 13.11. lentäen (lento
lähti Surat Thanista), koska meille oltiin kerrottu, että tulvien vuoksi bussi-
ja junamatkojen toteutuminen voi olla epävarmaa. Bangkokissa vietettiin pari
päivää vielä viimeisiä nähtävyyksiä katsellen ja parhaita ruokia syöden. 15.11.
lähti meidän lento kohti Australiaa ja reissun Aasian osuus päättyi.
 |
| Bangkokin taksissa oli kielletty pöräyttely ja ilmeisesti yksisarviset. |
T: P ja V
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti