Bangkok ja Koh Tao

Ayutthayasta matkustettiin junalla vajaa kaksi tuntia Bangkokiin. Junamatka maksoi 15 bahtia per naama, eli n. 40 senttiä. Ei paha. Oli aika jännää yhtäkkiä tupsahtaa niin moderniin ja valtavaan kaupunkiin kuin Bangkok. Ekana iltana meistä tuntui, että ollaan Blade Runner –leffassa, kun oli jotenkin niin scifiä. :D Ollaan totuttu siihen, että on alkeellista ja köyhää, mutta tuolla sitä tepasteltiin pilvenpiirtäjien ja valtavien länsimaisten ostoskeskusten välissä. Onneksi tuo huippumoderni alue oli vain pieni osa kaupunkia, ja sen ulkopuolella oli aika aasialaista eli tuttua, turvallista ja likaista.

Ekana Bangkokin iltana käytiin leffassa, koska oltiin podettu edellisessä kaupungissa pientä reissuväsymystä ja kaivattiin jotain länsimaista ja rentouttavaa todellisuuspakoa. Leffassa oli tietysti törkeän kylmä, varmaan 15 astetta, mutta oltiin osattu varautua pitkähihaisilla. Useampikin paikallinen oli kietoutunut vilttiin. Voisi tietysti miettiä, että riittäiskö vaikka vähän pienempikin teho ilmastoinnissa?

Toimiva ja kätevä julkinen liikenne on aika harvinainen asia Kaakkois-Aasian kaupungeissa. Yleensä on vaan turvauduttava tuktukeihin tai sekaviin linjatakseihin, joten Bangkokin skytrain- ja metrolinjat tuntuivat ihan luksukselta. Bangkokissa majoituimme Saphan Taksin –skytrainpysäkin lähellä, mikä oli meille tosi kätevä sijainti julkisen liikenteen kannalta. Skytrainilla pääsi yhteen suuntaan ja jokea pitkin pääsi laivalla toiseen suuntaan. Bangkokissa saikin viettää aika paljon aikaa julkisissa, koska kaupunki oli niin suuri. Muutenkin oltiin tosi tyytyväisiä majapaikan sijaintiin, sillä alueella oli ihan normaalia paikallista elämää ja paljon paikallisia ruokapaikkoja, ja turisteina saatiin astella kaduilla ihan rauhassa. Vertailun vuoksi on sanottava, että yhtenä päivänä kävimme pyörähtämässä Bangkokin kuuluisalla backpackeralueella Khao San Roadilla ja oltiin tosi tyytyväisiä, ettei oltu sieltä suunnalta varattu majoitusta. Khao San on alue, jonne noin parikymppiset reissaajat ympäri maailmaa saapuvat bailaamaan ensimmäisenä Kaakkois-Aasiaan saavuttuaan. Alueelle ei kulkenut julkista liikennettä, joten saatiin nähdä tosi paljon vaivaa, että sinne edes päästiin. Tuntui vähän hassulta, että miksi joku majoittuu alueelle, josta on vaikea päästä pois, mutta onhan meitä moneen junaan. Päiväsaikaan alue vaikutti ihan ookoolta, eikä mitenkään hirveältä, mutta iltaisin meno on kuulemma kova. 

Bangkokissa oli kyllä törkeän kuuma ja kostea ilma. Varmaan meijän eniten käyttämä lause oli: ”Huhhuh, onpas kuuma.” Olikin ihana silloin tällöin käydä viilentymässä luksusostoskeskuksissa. Oikeastaan ei voi sanoa viilentyä, vaan jäätyä, koska ilmastoiduissa ostoskeskuksissa on ihan helkkarin kylmä. Kaupungin keskellä oli myös Lumpini-park, jossa oli rauhallista ja viihtyisää ja viileää verrattuna asfalttiviidakkoon. Siellä oli jostain syystä paljon villinä eläviä varaaneja. Pisimmät oli ehkä parimetrisiä. Puistossa nähtiin myös tähänastisista puistoaerobictuokioista suurin, ihmisiä oli ihan hulluna, varmaan useampi sata ihmistä liikkumassa synkronoidusti disemusan tahtiin. 

Lumpini-park

Yksi Bangkokin kohokohdista meille oli Sam Smithin keikka. Oltiin noin kuukausi takaperin ostettu liput. Katseltiin, että sattuisko Bangkokissa olemaan ketään mieleisiä esiintyjiä samaan aikaan kun ollaan siellä ja yllättäen Sam Smithin keikalle löytyikin tuolloin vielä lippuja! Keikkapaikka oli Impact Arena, noin parinkymmenen kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Paikalle ei kulkenut mitään järkevää julkista kulkuvälinettä (skytrainia tai metroa) ja monien Tripadvisor-kokemusten mukaan sinne pääseminen ja keikalta poistuminen voi olla aikamoista kaaosta takseja etsiessä. Onneksi perehdyttyämme asioihin löysimme kuitenkin areenan oman minivan-kuljetuksen, jolla paikalle pääsikin aika vaivatta ja poislähtökin sujui pientä sekoilua lukuun ottamatta hyvin. Keikka itsessään oli ihan mahtava! Sam lauloi (totta kai!) upeasti ja erityisesti mieleen jäi myös huippuhyvät taustalaulajat, joilla oli myös omia soolo-osuuksia ja timanttiset harmoniat! Pakko mainita tämmönen pieni thai-erikoisuus näissä kulttuuririennoissa joissa ollaan nyt käyty, eli siis leffa ja keikka. Thait on tosi isänmaallista porukkaa ja kuninkaallinen perhe on jotakuinkin pyhä asia tässä maassa. Niinpä ennen leffaa ja konserttia salissa soitettiin Thaimaan kansallislaulu, jota kuunneltiin seisten hartain mielin katsellen samalla screeniltä eeppistä diaesitystä kuninkaan elämänvaiheista.

Ville ja tutkimusmatkailijahattu China Townissa

Hautovasta kuumuudesta huolimatta jaksettiin nähtävyyksiäkin käydä kattelemassa, kuninkaallista palatsia ja sitä sun tätä temppeliä. Temppelit oli taas tosi tosi hienoja, mut tässä vaiheessa alkaa olla vähän jo yliannostus niistä, kun joka paikassa on aina joku maailman suurin buddha jossakin tietyssä asennossa ja milloin mikäkin buddhan ihokarva on säilöttynä jonkun stupan (eli kullatun tötterön) sisään. Lisäksi noissa Bangkokin nähtävyyksissä oli ehottomasti eniten turisteja verrattuna mihinkään aikaisempaan paikkaan, jossa tällä reissulla ollaan käyty, joten se myös vähän verotti meidän innostumista. Mut siis hienoa oli. 

Wat Phosta löytyy makaava jättibuddha, tässä hänen varpaansa!

Yks juttu mikä ei ollut hienoa, oli Calypso-kabaree-esitys, jota käytiin kattomassa yhtenä iltana. Ei siitä sen enempää, kuin että ihan tosi väsähtänyttä meininkiä ja oikeestaan vaan rahan hukkaa. Ei siis kannata mennä. Sit taas semmonen paikka, mihin kannattaa mennä, jos on viikonloppuna kaupungissa, on Chatuchakin markkinat. Käytiin lauantaipäivänä kiertelemässä noita valtavia markkinoita. Myö ei siis olla erityisen innokkaita shoppailijoita, mut saatiin silti tuolla vierähtämään nelisen tuntia, eli siis hyvä paikka oli! Markkinoilla oli myös vintagevaatteiden alue, missä oli paljon kiinnostavaa katseltavaa. Ei tosin ostettu juuri mitään, koska ei tarvita mitään, eikä rinkkoihin tee mieli saada lisätäytettä. :D Lisäksi yhtenä päivänä käytiin Punaisen Ristin käärmefarmilla katselemassa semmosta käärme-esittelyä. Oli aika jännittävää nähdä kuningaskobra ja muut tappavan myrkylliset käärmeet niin, että paikan työntekijät vaan niitä pyöritteli joko käsissään tai maassa. Yhtenä iltana käytiin myös vähän bilettämässä. Yhessä baarissa oli karaokea yläkerrassa, mutta siellä ei meijän lisäksi ollut ketään muuta, joten myö vietettiin tunti keskenämme laulaen. Saatiin vaan pistää baarin läppäriltä Youtubesta karaokevideoita pyörimään, eikä ees kukaan baarin työntekijä ollut meitä häiritsemässä. :D Oltiin oikeestaan ihan yllättyneitä siitä kuinka paljon myö tykättiin Bangkokista. Kaupunki oli mielenkiintoinen sekoitus uutta ja vanhaa, aasialaisuutta ja länsimaisuutta (tai ehkä amerikkalaisuutta). Lisäksi hyvää ja halpaa ruokaa sai lähes joka korttelista ja oli myös paljon mm. korealaisia ja japanilaisia ravintoloita. 

Kobra vanhin valkoinen nousee pystyyn huojuen

Pasi Korea Townissa maha täynnä korealaista ruokaa

Neljän Bangkokissa vietetyn päivän jälkeen hypättiin yöjunaan, määränpäänä oli Koh Taon saari. Junassa ei ollutkaan 4-6 sängyn hyttejä, kuten oltiin oletettu, vaan sängyt olivat ihan avonaisessa tilassa, käytävän molemmin puolin, kahdessa kerroksessa. Unta ei juuri saatu, vaikka sänky olikin ihan hyvä. Jokaisessa vaunussa oli oma työntekijä, joka laittoi vuorollaan kaikille lakanat sänkyyn ja pedin valmiiksi, se oli jotenkin sympaattista. :D Yöllä kun raotti jossain vaiheessa omaa verhoaan ja kurkisti käytävän lattialle, niin aika paljon vilisteli torakoita. Nice.

Juna siis meni Chumphoniin saakka ja sieltä bussi kuljetti meijät satamaan ja satamasta lähti lautta kohti Koh Taoa. Lauttamatka kesti paljon pidempään, mitä piti, yli 3h yhteensä. Kesto johtui kai kelistä, joka oli karmea. Aallokko oli isoa ja porukka oksenteli laivassa aika paljon. Meitäkin yrtsitti, mutta onneks selvittiin puhtain paperein ja vaattein.

Koh Tao oli meijän matkareitillä, koska se on yksi maailman halvimmista paikoista suorittaa laitesukelluskurssi. Päädyttiin suorittamaan kolmen päivän SSI Open Water laitesukelluskurssi Koh Tao Diversin kautta. Kurssi maksoi 8500 bahtia (eli alle 250e) ja samalla hinnalla saatiin yöpyä KTD:n neljän hengen bungalow-dormissa neljä yötä. Meijän lisäksi bungalowissa majaili kaksi nuorta suomalaista, jotka oli rauhallisia ja samanhenkisiä, joten ilmainen majoitus oli meille hyvä diili. Oli muuten aika jännää puhua suomea muille ihmisille (muille kuin toisillemme siis) kahden kuukauden tauon jälkeen. Ei siis olla tavattu ketään suomalaista ennen Koh Taoa, hyvin ollaan säästytty. KTD on suomalainen sukelluskoulu ja vanhin sukelluskoulu saarella. Meijän oma kouluttaja oli tosin britti, koska suomalaisia kouluttajia ei ollut meijän haluamalle aloituspäivälle vapaana. Sukeltaminen oli kyllä jännää puuhaa. Snorklaamisesta meillä on kokemusta ja sekin on upeaa, mutta on kyllä aika erilaista olla 18 m syvyydessä kuin pinnalla lillua. Villellä meinasi olla hetkittäin ongelmia hermojen ja ahdistuksen kanssa. Pinnan alle meneminen ja siellä oleminen tuntui hetkittäin aika kauhealta, kun tiesi, ettei sieltä voi tulla äkkiä pois, vaikka miten haluaisi. Kaikkia vaarojakin sukeltamisessa on. Loukkaantumisia ja vammoja voi tulla, jos esim. nousee liian nopeasti pintaan syvyyksistä. Oltiin hyvissä käsissä ja kouluttaja oli koko ajan ihan vieressä, joten mitään oikeaa huolta ei ollut. Kurssin viimeinen sukellus oli kyllä erityisen upea, kauhean paljon koralleja ja kalaparvia ja pieniä rauskuja. Pasi onnistui jopa näkemään merikilpikonnan. Syvimmillään käytiin 18 metrissä, mikä on maksimisyvyys, johon myö saadaan tällä koulutuksella mennä.

Kurssin aikana päivällä tehtiin vedessä harjoituksia ja sukellettiin ja illat luettiin oppimateriaaleja. Kurssin päättymisen jälkeen pidettiin yksi välipäivä sukeltamisesta, mutta seuraavana päivänä haluttiinkin jo osallistua ekalle fun dive reissulle, jossa tehtiin kaksi sukellusta. Fun divellakin on oma dive master koko ajan vierellä, mutta reissulla oletetaan, että perusasiat on hallinnassa. Fun dive meni hyvin ja sen perusteella huomasi, että kyllähän myö jo jotakin osataan ja jäikin polte päästä sukeltamaan lisää jossakin vaiheessa.

Koh Tao oli kyllä vähän outo paikka, tai ei ollut meijän mielestä ihan mikään lempparisaari tähän mennessä, vaikka toki siis kaunista oli. Pisteitä vähensi meidän silmissä se, että saaren pääranta oli ihan täyteen rakennettu ravintoloita, hostelleja ja sukellusliikkeitä, niin että rantakadulla kävellessään ei edes näe merta. Ranta oli tosi kapea sadekaudesta johtuen, ja joinakin päivinä rantaa ei varsinaisesti ollut, vaan se oli veden alla. Saari elää turismista ja suurin osa ihmisistä on vain turisteja. Sukeltaminen on Koh Taolla se "the juttu" ja lähes kaikki saarella liittyy siihen ja kaikki vaan puhuu siitä. Saari on upea paikka suorittaa sukelluskurssi, mutta jos tänne ei olis tullut sukeltamaan, olisi varmaan ollut vähän ulkopuolinen olo. Saarella oli kaikki aika kallista, kaikki paikalliset ruuatkin ja vesipullot oli tosi kalliita. Loppua kohden kuitenkin alettiin lämmetä saaren rennolle meiningille, plus ehdittiin sukelluskurssin päättymisen jälkeen vähän nähdä saaresta muutakin kuin pääranta. Koh Taolla vietettiin viisi kokonaista päivää ja kuusi yötä.

Koh Taon edustalla oleva Nang Yuan -saari ja koralliriuttaa

Yäk, näin rumaa!

Joidenkin thairuokien chilisyys on tuottanut hetkittäin meille ongelmia. Kumpikin tykätään sopivasti polttavasta ruuasta, mutta kummankaan maha ei chilistä oikein tykkää. Kun syö chilistä ruokaa, niin poltteen tuntee toistamiseen, kun ruoka tulee luonnollista tietä ulos. Eli siis pyllystä. Chilipolte pyllyssä on aika epämiellyttävää. On vaikeaa tietää, onko ruoka miten tulista. Paikallisissa ruokaloissa yleisesti ottaen tulisuus on jo liian kovaa meille. Turistiystävällisissä ravintoloissa voi monesti sanoa, että ei tulista, kiitos, mutta joskus tämä pyyntö ei toimi lainkaan.

Terveisin Baby Spice ja Sporty Spice (inspiraation lähteenä Spaissareiden comeback)