Perillä Huessa

No alotetaanpas tärkeimmästä. Hki-Vantaalla meidän lähtöselvitystä tehnyt työntekijä oli ekalta BB-kaudelta tuttu Antti A.! Jos joku nyt ei satu muistamaan, ni hän näyttää tältä: http://www.sub.fi/bigbrother2005/uutiset.shtml?410313

Lennot oli pitkiä, ja odotteluajat Frankfurtissa ja Hanoissa myös liian pitkiä, joten kivaa oli. Vietnam Airlines oli kyllä lentoyhtiö paikallaan, palvelu pelasi. Pitkällä lennolla kaikilla oli oma ruutu, mistä pysty valitsemaan leffoja, musiikkia tai pelejä kaukosäätimellä. No ne äänet kuulu vähän huonosti, mutta ei haittaa. Ekaksi meille tarjoiltiin juomia, sai valita aikalailla mitä tahansa, ja pähkinöitä. Alkoholivalikoima oli myös laaja, ja huomasinpa muiden kanssamatkustajien liikkeistä, että alkoholiakin sai santsata pitkin matkaa. Ja ilmaiseksi siis! Juoman jälkeen tuli ruoka ja kahvi, minkä jälkeen tuli yö, ja ikkunat peitettiin ja aasialaiset meni peiton alle. Yöllä sitten sai nuudelikeittoa, ja aamulla vielä aamupalaa.

Hanoin lentokentällä hankittiin prepaid-liittymät. Miun numero on 01669614106, jos joku haluu laittaa viestiä. Puheluun en ehkä vastaa. Nostimme rahaa kentältä, ja huhujen mukaan joku matkaseurueestamme nosti kahdeksan miljoonaa.

Pasin kanssa syötiin jossain ravintelissa. Pasi tilasi seafood spagetin(mistä tietysti kauhistuin, kun merenelävistähän saa helposti ruokamyrkytyksiä, nimim. hygieenikko) ja mie päätin ottaa varman päälle ja tilata kasviskeiton ja riisiä, koska tarjoilija oli sitä mieltä että riisiä kuuluu ottaa. Pasin ruoka oli hyvää, eikä myrkytystä oo vielä ilmaantunu, ja miun ruoka oli vihreitä reikäisiä(madonsyömiä reikiä!) lehtiä vedessä. Tästä voi nousta vain ylöspäin. Kuva voi ilmaantua tänne joskus. :)

Huen lentokentällä meitä vastassa oli Hy, joka paljastui mieheksi! Hän on amerikkalainen, jolla on vietnamilaiset vanhemmat, ja on siis asunut aina USAssa, kunnes tuli vuosi ja muutama kuukausi sitten tänne vapaaehtoishommiin. Tilataksilla ajeltiin meijän hotellille, joka on Binh Duong III. Tehtiin varaus netissä Binh DUong ykköseen, mut kolmoseen pädyttiin, koska sama omistaja, ja DIak-opiskelijat on paljolti ollut kolmosessa. Henkilökunta on mukavaa ja ystävällistä. Asutaan Pasin kanssa kahen hengen huoneessa, jossa on kunnon ilmastointi(ihan lämpöpumppu) suoraan sängyn kohdalla, joten yöllä sitä ei voi pitää päällä, jääkaappi, tietokone(käytetään kyllä pasin konetta) ja aikalailla yhteinen parveke saaran ja leenan kanssa, jotka asuvat viereisessä huoneessa. Huone on kiva. Ja maksetaan 14 dollaria per yö huoneesta, eli 7 per naama.

EIlen iltasella käytiin sitten syömässä jossain tosi kotitekoisessa paikassa, missä syötiin pikkuruisilla(lasten?) jakkaroilla nuudelia ja jotakin lihaa jonkinlaisen kastikkeen kera. Oli ihan hyvää, mutta annos oli pieni, ja ennakkoluulojen vuoksi ei uskaltanut syödä mitään vihreää enkä lihaa syönyt kokonaan röpöpöpöjen pelossa. Vaikka kaikki ruokapaikat näyttääkin kotikutoisilta pieniltä huoneilta, oli meijän valitsema ehkä kaikista pienin ja hassuin. No, ateria makso 12000 dongia, mikä on vielä heikohkon rahankäsitystajun mukaan ehkä noin 0,5 euroa. Not bad.

Ruuan jälkeen mentiin Big C -kauppakeskukseen, mikä oli iso länsimainen supermarketti. Patonkitiskillä oli sota menossa, ja vartija oli turvaamassa järjestystä. Patongeista siis ihan tapellaan täällä, enkä ihmettele, kun eihän tuo leipävalikoima ollut oikein kattava. Pasi meni jonoon ja sai tietysti valkoihoisena jonon ohi. Hienoa! Valkoihoisena meitä muutenki osotellaan ja ihmetellään hyväntahtosesti ja monet moikkailee ja hymyilee meille, eikä siis ilmeisesti ajatella että myö turistit oltais täällä tuhoamassa heijän maataan. Mopoliikenne on aika hurjaa eikä liikennesääntöjä näytä olevan. Kuvia seuraavassa jaksossa kenties.