Blogi jatkuu, tänään aiheena: Vietnamin kulttuuri - erikoisuuden tavoittelua?

Tääl Vietnamissa ei kyl mikään oo niiku Ruokolahel. Eilen nähtiin kun eräs herra kuljetti skootterillaan tusinaa eläviä ankkoja istumassa kylkikyljessä pikku koreissa. Ankat kaakatti, skootterin torvi tööttäs koko ajan ja myö naurettiin kovasti. Eilen käytiin Huén keskustassa sijaitsevassa keisarin palatsissa ja kielletyssä kaupungissa kattelemassa vähän palatseja. Oli kyllä törkeen hienoja paikkoja! Toisaalta varmaan puolet alueesta oli semmosta Vietnamin sodan aikana tuhoututta rauniota. Kyltissä luki et tässä on joku maailman eniten hienoin palatsi joka on vähän vaurioitunut sotien aikana, mutta sitä korjataan parhaillaan. Ja sitten todellisuudessa paikalla oli kasa tiiltä ja laastin kappaleita, et se siitä. Joka paikassa ilmotettiin että mihinkään ei saa koskea eikä valokuvata, mutta pienestä maksusta sai pukeutua keisarilliseen asuun ja käydä istumassa keisarin valtaistuimella samalla kun kaverit räpsii kuvia... Ehkä hienointa paikassa kuitenki oli kaksi norsua jotka käyskenteli siellä palatsin pihanurmilla! Toisella niistä olis päässy myös ratsastamaan mutta säätettiin vielä norsukyydit vähän myöhemmäksi.

Tänäaamuna oltiin Villen kanssa reippaita ja lähettiin jo yheksän aikaan aamulla pyöräilemään kohti lähintä merenrantaa, matkaa noin 14 km. Oli virkistävää päästä välillä täältä kaupunkin metelistä (koostuu lähinnä vaan skottereiden tööttäilystä 24/7) ulos ja nähdä vähän tuota maaseutuakin. Matkan puolivälissä ensimmäiset lehmälaumat asteli meitä vastaan tiellä ja miltei jokaisen kodin pihalla kuopsutteli kanoja :) Asfaltilla päällystetty maantie oli suosittu paikka kuivattaa eri asioita. Nähtiin useampiakin mummoja jotka levitteli riisiä tienreunaan kuivumaan, lisäks välillä tuli tiessä pätkiä kun se oli melkein koko leveydeltään peitetty jollain lehtinipuilla joita siinä kuivattiin. Itse ranta oli kyl tosi vaikuttava ja hieno, mut toisaalta myös vähän semmosta slummia, heti kun hiekka loppuu ja alkaa olla kasvustoa, oli myös siellä täällä roskakasoja ja muuta törkyä. Mut uskoisin että täältä löytyy myös vähän siistimpiäkin rantoja. Vesi oli ihanan lämmitä.

Ihmiset on tääl kyllä varsinki meitä turisteja kohtaan jotenki tosi aidosti ystävällisiä ja kiinnostuneita meistä. Nyt kun ollaan parina päivänä ajeltu täällä ympäriinsä pyörillä, ni koko ajan kuulee kun lapset huutelee meille “Hello, hello!” (lausutaan heloo, heloo) ja söpöt kurttumummot vilkuttelee ja nauraa meille (haluun uskoo että se on semmosta hyväntahtoista). Toisaalta välillä taas nää ihmiset alkaa vähän ottaa hermoon, kun yrittää rauhassa kävellä tuolla kadulla, niin kokoajan on joku vaivaamassa sinuu. Millon pitäs hypätä tommosen riksan kyytin ja millon taas ostaa aurinkolaseja. Kerjäläisiä tääl ei oikeestaan näy, eli asiat on paremmin ku Suomessa. Ostosten tekeminen on aina vähän semmone kulttuurishokkitilanne, kun ikinä ei saa rauhassa katsella jos pysähtyy jonkun kojun luokse, vaan se myyjä hyökkää heti kimppuun ja alkaa maanitella: “jyy bai dis? Drai it! Ids dsast xxxxx vietnam dongs. teik id, bai id!!!!!” Ja sit miul ainaki menee hermot ku en mie yhtään tiiä et miten siinä pitäs toimia ja varmasti vaan maksaa tuplasti liikaa kun ei osaa tinkiä. Mut ehkä siihenki viel oppii, nyt se vaan tuntuu ärsyttävältä kun ei tiiä mitä tehdä.

Kakkatilanne:
Koko meijän seurueella on nyt viimepäivinä ilmaantunu jonkilaista ruplatusta ja röppöä, mut ruokamyrkytyksiltä ollaan toistaseksi vältytty. Tää on varmaan vaan semmosta kun koittaa totutella uuteen ruokavalioon ja bakteerikantaan. Päivä päivältä uskaltaa myös syyä rohkeemmin kaikenlaista ruokaa ja kokeilla uusia asioita. Miun kakka on tällä hetkellä kauniin sinapin keltaista ja pusertuu ulos kuin aito italialainen cornetto konsanaan! Varsinaisia kipuja tai vatsanväänteitä ei kuitenkaan ole :)


Tässä näkymää Huesta, ruuasta, mainitsemastamme torakkajahdista sekä gekkovauvasta huoneessamme.