Kosteissa merkeissä

Meijän huone, 12 dollaria yöltä

Sadekausi alkoi tiistai-iltana. Kovasti vaikuttaa siltä, että joku veti sadekausi-vivusta, sillä niin yhtäkkiä rankkasade alkoi. Joka päivä on satanut suurimman osan päivästä ja kovaa. Silloin kun ei sada, voi päättää lähteä ulos huoneesta vain jotta pyörän selkään päästyään vois alkaa sataa uudestaan. Yhtenä päivänä on ollu enää auringonpaistetta sateen alun jälkeen, mut on täällä yhä lämmin. Ollaan ostettu sadeviitat ja kumisaappaat täältä, mut eipä nuo oikei rankkasateessa pidä täysin kuivana. Tänään työmatkalla yhessä kohassa oli polveen saakka vettä tiellä, mut pyörän selässä se ei oikeestaan haitannu, mutta sitte kun illalla lähettii polkemaan pimeessä kotia kohti, ni miepä sitte etummaisena tipahin kyseisessä kohassa tieltä sivuun ojaan, koska oli niin pimeetä etten nähnyt, ja olin sitte reisiä myöten jossai likavesikaivossa. Ei kuulunut miun Parhaat kokemukset Vietnamissa Top 100 -listalle. Sadetta tulee tosiaan niin paljon, että aktiivisuustaso on laskenut aika roimasti, kun ei rankkasateeseen tee mieli mennä.

Tänään Saara lähti Suomeen henkilökohtasten syiden vuoksi, ja on ollu vähän apeana mieli siitä. Leena lähti saattamaan Pariisiin saakka.

 Amerikkalaisten tukikohta Khe Sanh

Käytiin maanantaina DMZ-kierroksella(dmz=demilitarisoitu alue Vietnamin sodassa), ja suosittelemme sitä kaikille tänne tuleville. Maksoimme 9 dollaria retkestä, joka kesti klo 6-17. 14-paikkasessa bussissa ajeltiin ympäri vuoristoa ja tärkeitä sotapaikkoja. Käytiin myös tunneleissa maan alla, jossa vietnamilaiset on asunu kuus vuotta Vietnamin sodan aikaan. Meillä oli mukana vietnamilainen opas, joka puhui englantia, mutta niin vaikeella aksentilla ettei saanu oikeestaan mitään selkoa mitä leidi puhui. Alkumatkasta olin hieman huonovointinen, enkä pystynyt keskittymään muuhun kuin oppaan mainitsemiin vuosilukuihin. Hauskat vuosiluvut 1969 ja 1966 lausuttiin “nineteen-shittynice” ja “nineteen-shittyshit”.

Työ turhauttaa tällä hetkellä kovasti. Ensi viikosta alkaen kokeillaan sellasta että myö kolme mennään töihin vain la ja su, koska viikolla meijän hengailu siellä on aika turhaa ja booringia. Viikolla ollaan lähinnä oltu riehuvien 4-vuotiaiden kanssa, joiden kanssa ei voi kommunikoida, ku ei oo yhteistä kieltä. Mikään pelailu tai ohjattu tekeminen ei oo onnistunut, koska hyö ei pysy paikallaan tai haluu tehä mitää yhteistä, muuta kuin olla meidän kanneltavina. Viikonloppusin on ollu enemmän vanhempiakin lapsia paikalla, ja tänään esim. pelattiin unoa heidän kanssa. Muiden harjoittelupaikat on vähän eriluonteisia, ja siellä on jo pidetty ihan jotain ohjattuja tuokioita. Harjottelu ei oo siis meille täll hetkellä mikään kohokohta tai inspiraation lähde.

Kuntosalia etsimme eräänä päivänä. Pasi kävi yhen salin sisällä, ja tapasi kookkaan aasialaisen miehen, joka puhui englantia. Hän kertoi että salilla käyminen maksaisi 50 000 dongia (eli noin 2e) kuussa. Muutaman päivän päästä menimme salivermeissä samalle salille, jossa meille omistaja kertoi että sali maksaa 400 000 dongia kuussa. Rasismia rikkaita valkoihoisia kohtaan kohtaamme siis. Naisethan ei täällä saa salilla käydä, vaan meijän sairaanhoitajatytöt käy yhen hotellin omalla salilla, mikä ei kuulemma oo hirveen hyvä. Eli onneksi ollaan miehiä!

Myö ja Viena alotetaan ilmeisesti opiskelemaan yliopistolla vietnamin kieltä joskus ensi tai sitä seuraavalla viikolla. Ilman harrastuksia voi sadekausi käydä tylsäksi.

Ruuasta täytyy nyt mainita, että ruoka on todella hyvää ja edullista. Ruoka useimmiten koostuu riisistä tai nuudelista + liha/kana/kala/kasvisasiasta. Aika paljon on rasvaa lillumassa lautasen pohjalla kun ateria on syöty, mutta ihan tosi hyvää on. Muutaman epäonnisen aterian olen syönyt. Ravintola-sanasta ei tule useimmille kenties oikein realistinen kuva vietnamilaisesta ravintolasta. Useimmat paikat ovat perheen kotona, ateriointi tapahtuu 30cm korkuisilla muovijakkaroilla ja -pöydillä. Löytyy myös vähän länsimaalaisemman näkösiä paikkoja, mutta siellä ei usein paikallisia ole. Nyt tietää jo mitä kana ja nauta on vietnamiksi, joten ei olla enää pitkään aikaa syöty mitään tuntematonta. Halvinta mitä ollaan syöty on 7000 dongin kalakeitto. Kuvassa on nuudeli-naudanlihakeittoa, mikä on huen spesiaaliherkku, ja myö kyllä tykätään.

Virallinen kakkanurkkaus: Miulla on kahen viikon sisällä ollut ripulia useaan otteeseen, mutta nyt se vaikuttaa jääneen menneisyyteen. Pasi teki henkilökohtaisen ennätyksen ummetusputkessa, tuloksella maanantai-perjantai.

PÄIVITYS:

Veneilijä meidän kadulla

Tänään sunnuntaina ei mentykään töihin, koska vesitaso on mukavasti yöllä noussut. Päätettiin lähteä taksilla töihin, koska pyöräreittimme pikkukujilla ei tuntunut luotettavalta, mutta siltojen yli ei päässytkään autolla jostain syystä, joten päätettiin luovuttaa ja palata hotellille. Meidän kujalla on vettä noin 20 cm ja kujalta poistuttaessa isommalla tiellä jo yli puol metriä. Siltikin täällä on katukeittiöt auki ja sateessa padat pohisemassa, hauska näky. Telkkarista tulee Forrest Gump, jossa seikkaillaan Vietnamin sodassa.

Synttärikakku

Pasin ja Saaran synttäreitä vieteltiin tuossa yks päivä. Täytekakkua syötiin suomalaisessa seurassa meidän lempiravintolassa nimeltä Phuong Nam.