Hoi An ja harrasteita

Matkamaisemaa

Chào! Kertomamme tulva oli päivässä ohi. Illalla oli vesi jo kaduilta kadonnut, joten varasimme kahden yön matkan Hoi Aniin. Maanantaiaamuna nousimme bussin kyytiin klo 7.30 ja poimimme muita matkalaisia, kaikki turisteja, ympäri kaupunkia ja kaheksalta pääsimme poistumaan Huesta. Yhteen suuntaan matka maksoi 50 000 dongia, eli kaksi euroa. Saavuimme Hoi Aniin klo 12, ja matkaan mahtui aivan huikeita vuori-meri-maaseutumaisemia sekä kaksi vessataukoa, joista jälkimmäinen marble mountainsilla. Marmorivuoret on viis kaunista pikkuvuorta, joiden ympäristössä on marmorimyymälöitä pilvin pimein. Patsaita, koriste-esineitä ym. marmorista tehtyä. Luulis ettei tässä vaiheessa enää vuoret jaksais säväyttää, kun niitä näkee joka päivä, mutta kyllä ne vaan säväyttää.

Hoi An oli pieni turistikylänen, joka on täynnä räätäliliikkeitä. Suunnilleen 2/3 vastaantulevista ihmisistä oli turisteja ja 3/4 liikkeistä räätäliliikkeitä. Lähes välittömästi meihin iski räätälihaukkanainen, joka raahas meijät liikkeeseensä, ja niinhä siinä kävi että Pasi teetti itelleen takin ja mie kauluspaidan. Kuvastoa selaamalla sai valita itelleen mitä tahansa, ja seuraavana päivänä saatiin tuotteet hakea. Pasin takki makso 50 dollaria ja miun paita 17 dollaria. Työn jälki oli hyvää, ja päätin tilata myös valkosen kauluspaidan. Materiaali oli liikkeen toisen naisen kotona, enkä osannut vaatia nähdä sitä, joten seuraavana päivänä minuu odotti vaaleansininen paita, joka oli  sen toisen naisen mukaan kyseisen kankaan valkonen versio. Olin ihan sairaan vihanen että olin maksanu osamaksun jo paidasta, joka ei vastannu odotuksiani, enkä voinu siis vaan olla ostamatta sitä. Omistajanainen ei ollu paikalla, eikä toiselta naiselta herunu lainkaan sympatiaa eikä alennusta. Seuraavana päivänä sain omistajan käsiini ja sain ruhtinaallisen yhden dollarin takasin. Kerron silti, että älkää menkö Han Uyen -nimiseen liikkeeseen, palvelu ei vastannut odotuksia. Teetimme molemmat myös kengät. Paljon oli kenkäliikkeitä, missä sai teettää minkälaiset kengät tahansa. Päivässä! Kengät makso molemmilla noin 20 dollaria.

Hueen verrattuna Hoi An oli täynnä turisteja ja täten länsimaalaisempi. Kukaan paikallinen ei kummastellu meitä, koska olivat niin tottuneita turisteihin, eikä muovijakkararavintoloita paljoa näkyny. Hintataso oli myös hitusen korkeempi.

Rannalle Hoi Anissa pyöräiltiin kahtena päivänä. Kovien aaltojen vuoksi uiminen oli kielletty, mutta kuten muutama muukin rantaleijona, myöki uhmattiin kieltoa menemällä “uimaan”, eli kiljumaan ja pomppimaan aaltoihin. Aallot oli hurjat, ja muutaman kerran pelkäsin kuolevani, kun aallot tuli päälle kovalla voimalla. Uikkarit myös valahti useaan otteeseen pois jalasta. Aaltojen vuoksi siis. Rannalla sai olla rauhassa, eikä ollu pakko vuokrata tuolia, toisin ku meijän Huen rannalla.

Eka hotelli ja kaakelissa on beibi.

Reissun kaksi yötä vietimme kahdessa hotellissa. Eka oli 8 dollaria yöltä, ja ihan ok, kunnes päätettiin käydä nukkumaan. Silloin tuli mieleen Kultakutri ja kolme karhua. “Joku on nukkunut sängyssäni!” “Joku on nukkunut minunkin sängyssäni!” “Joku on kaivanu nenää lakanallani!” Lakanat oli likaset, ja Pasin lakanasta löydetty räkäkokoelma sai meidät vaihtamaan huonetta. Henkilökunnan nainen koitti selittää jotain, että sateen vuoksi saattaa olla likaset lakanat(?!). Jälkimmäisessä huoneessa ei ollu ikkunaa, ja oli sairaan kuuma, koska tuuletin puhalsi liian kovaa ollakseen päällä yön. Muutaman tunnin yöunien jälkeen teki mieli vaihtaa viereiseen hotelliin. Se oli hyvä päätös, ja hotelli oli hyvä, 12 dollaria.

Paluumatka samassa bussissa kesti alle kolme tuntia. Maisemat oli samat, eikä taaskaan malttanut nukkua hienojen maisemien vuoksi. Kolmen viikon jälkeen oli mukava käydä yöreissulla muualla, ja suosittelemme Hoi Ania kaikille vietnamilaisille ja suomalaisille. Ei ehkä Vietnamia aidoimmillaan. Vilkkaaseen Hueen oli mukava palata.

Näitä jykeviä nautoja on ympär Vietnamii.

Tänään kävimme kuntosalilla! Puolen päivän maissa salilla ei ollut ketään muita. Kerta maksaa 5000 ja kuukausi maksaa 50 000. Laitteet eivät ole nykyaikaiset, mutta niitä on huima valikoima. Seiniä kiertää kehystetyt kuvat Mr Universumeista. Liikunnasta tuli hyvä mieli ja olo. Tänään meillä oli myös eka vietnamin tunti. Myö ja Viena ollaan kolmistaan yksityisopetusryhmä, ja tunnilta touhu maksaa 4,5 dollaria ja menemme tunnille kerran viikossa. Tänään harjoteltiin vokaaleiden lausumista, mikä osottautui varsin hankalaksi. A lausutaan eri tavalla kuin â tai à tai a, jonka päällä on vielä erilainen väkänen. Ilman väkäsiä sana muuttaa merkitystään. Meijän naisopettaja on hauska ja vähän pelottava, kun pitää vuorotellen lausua hänelle sanoja, joita ei oikeesti osaa lausua. Tänään opimme muun muassa miten sanotaan, että haluan yhden papaija-shaken(ilman väkäsiä se kirjotetaan Cho mot sinh to du du). Vähän kieltä ja sanoja osaa jo, mikä avaa tätä maata paljon enemmän, mutta kielitunti tuntu hetkittäin miusta kyl tosi vaikeelta.