Munkkeja ja muita herkkuja

Megi-taifuunia ooteltiin täälläkin, ja erilaisia tietoja kantautui korviimme sen vaikutuksista tänne, mutta eipä se oo vielä täällä näkynyt yhtään, edes sateena. Kaupasta hamstrattiin jo muutama päivä sitten ruokaa myrskyn varalle.

Aamulla herättiin kauniiseen auringonpaisteeseen, joten päätimme soittaa viime viikolla tapaamallemme riksakuski-motobikekuski-opasmiehelle. Hän opasti meitä päivällä Tu Hieu -pagodan(eli munkkiluostarin) saloihin. Hän on ollut itse munkkina opiskelemassa zen-buddhalaisuutta 14 vuotta, joten tietoa löytyi. Seurasimme noviisimunkkien rukoushetkeä. Istahdimme alas kivipaadelle ja oppaamme Trâ`m kysyi meiltä minä vuonna myö ollaan synnytty. Syntymävuosia ja buddhalaisviboja yhdistelemällä hän kerto että Ville on syntyny dragon-vuonna ja on fire-body ja Pasi cat-vuonna ja on water-body. Sitten hän tarkasteli meidän käden viivoja ja kerto meille jotain buddha-ennustuksia ja oli yllättäen sitä mieltä että meijän kannattais tulla vähän tutustumaan zen-buddhalaiseen mietiskelyyn temppelissä tästä lähin. Kiitos tarjouksesta, mutta maybe later. Tais olla vähän höpöhöpö-juttuja. :D

Temppelistä pyöräiltiin oppaan motobiken perässä aika reippaalla vauhdilla kauniille näköalapaikalle x kilometrin päähän vuorella, mistä löyty sotajäänne, pieni amerikkalaisten bunkkeri. Trâ`min isä on kuollut Vietnamin sodassa pommituksissa viattomana siviilinä nuorena, joten sota oli hänelle aika henk. koht. aihe. Bunkkerilta oppaamme lähti sitten johdattamaan meitä vielä uudelle temppelille, mikä olisi korkealla vuorella ja missä olisi hienot näkymät. Ville kysyi että kuinkas kaukana se mahtaa olla, kun nälkä alkaa jo vähä kurnia, ja vastaukseksi sain “be patient”. Sitten taas pyöriltiin hiki hatussa skootterin perässä johonkin monen monen kilsan päähän, kunnes Pasin takakumi posahti. Opas tiesi pyöräkorjaamon ihan lähellä, joten Pasi kuskin kyytsättäväksi ja Pasin pyörä skootterin viereen kuljetettavaksi. Pyörä heitettiin korjaamoon, ja Pasi sai jatkaa matkaa oppaan kyydissä, ja Ville jatkoi ratkiriemukasta pyörämaratoonia tuhannessa asteessa. Ei ollut fire-body-Villellä kovin patient olo siinä vaiheessa. Jokusen kilometrin jälkeen saavuimme temppelille, joka olikin kaunis ja näkymät vuoren huipulla kauniit. Huipulle johti aikamoinen satsi jyrkkiä portaita metsän keskellä. Välissä opas kävi hakemassa Pasin pyörän temppelille, josta pyöräilimme jalat täristen vielä hotellille. Oppaamme oli oikein ystävällinen mies, sydän paikallaan.

Työelämä alkaa jo maistua paremmalle. Lapset ottavat kontaktia enemmän, ja nimiä muistetaan puolin ja toisin paremmin. Viime viikolla työpaikallemme saapui skoottereillaan parisenkymmentä mummoa, kenties paikallinen marttajaosto, ja alkoivat keittiössä vääntämään paikallisia herkkuja: bahn beo:a (pieni riisihyytelölettu, jonka päällä katkarapujauhetta) sekä bahn jotakin (banaaninlehtikäärö, jonka sisällä kuminen möykky, jonka sisällä katkarapu(kuorineen kaikkineen) sekä ihrapala). Orpokodin keittiötäti oli jo tehnyt päivällisen valmiiksi (ja pistänyt ruuat nimikoiduille tarjottimille valmiiksi kaks tuntia ennen ruoka-aikaa, niinku on tapana) ennen marttojen saapumista, joten tunti herkkujen jälkeen nautimme vielä toisen kylmän aterian.

Viime sunnuntai-iltana Hue Helpin amerikkalaisjaoston johtajanainen Laura kutsui kaikki lapset ja meidät syömään ravintolaan herkkuruokaa. Aterian jälkeen menimme “huvipuistoon”, mistä löytyi neljä laitetta: lasten possujuna, “vuoristorata”, pieni viikinkilaiva sekä ei-käytössä-oleva karuselli. Vuoristorata oli yllättävän hurja. Suurin jännitys liittyi laitteen hajoamisriskiin. Yksi kyyti laitteessa maksoi 5000 dongia, eli noin 0,20 euroa. Tunnelma oli kuin seitkytluvun kauhuleffasta.

Pasi ja Thriller-musiikkivideosta tutut zombiet

Orpokodissa pyörivät viikottain englannintunnit, joita pyörittävät enkun opeiksi kouluttautuvat yliopisto-opiskelijat. Heidän kielitaitonsa ei päätä huimaa, ja todellisuudessa kuka tahansa palveluammatissa toimiva vietnamilainen osaa parempaa englantia. Tästä opettajaporukasta on kuitenkin löytynyt innokas tyttö, joka olisi kiinnostunut meistä muutenkin kuin kulttuurikasvatuksen kannalta. Koitimme sopia hänen kanssaan kahvihetkeä, ja oli todella hämmentävää, miten vaikeaa on kommunikoida hänen kanssaan ja sopia sopivaa tapaamisaikaa ja samalla hänen käsittää ettemme halua lähteä hänen kanssaan puistoon pussailemaan. Tänään tyttö soitti(niinkuin joka päivä) ja hänpä oli ylläri-ylläri meidän hotellin respassa. Meitä ei kuitenkaan huvittanut tavata moista ahdistelijaa.

Jaa, täällä meillä onkin jo valmiina ihan kaikki mitä teidän oli

 tällä kurssilla tarkoitus tehdä!

Kaiken ravintolassa syömisen jälkeen ajateltiin että ois kiva pitkästä aikaa tarttua kauhan varteen ja päästä tositoimiin kyökin puolella, joten tiistaina osallistuimme överikalliille kokkikurssille! Kurssi oli erään turistiravintolan järjestämä ja tarkoituksena oli valmistaa neljä erilaista perinteistä vietnamilaista ruokalajia, Huen pannukakku(sisällä porsasta ja katkarapua), maapähkinäsoosi, sekä tuoreita että friteerattuja kevätrullia ja huelaista nuudelisoppaa. Kurssi alkoi sillä että mentiin paikalliselle torille ostamaan ruokatarpeita. Kun tultiin takaisin ravintolalle, oli kaikki meijän ostamat tarpeet jo mystisesti valmiina pöydällä oottamassa meitä. Muutenkin tuli välillä vähän semmonen lavastettu olo. Kun esimerkiksi tehtiin pähkinäkastiketta ja jätettiin se hetkeksi kiehumaan liedelle siksi aikaa kun tehtiin jotain muuta, olikin kattila kadonnut oikean keittiön puolelle ja pöytään ilmestynyt "meijän itse tekemä" kastike kauniisti pikkuisiin kulhoihin katettuna :D Myös käsite "hieman öljyä" sai pannukakkua paistettaessa ihan uuden merkityksen. Kun lettu oli paistumassa pannulla sen päälle piti siihen lisätä hieman öljyä. Suomessa se olis merkinny muutamaa sirosti pirskoteltua pisaraa mut täällä rasvaa lurautettiin ainakin desin verran. Sen jälkeen kun pannukakku oli normaalisti paistettu, lisättiin siihen vielä n. puoli litraa öljyä, niin että loppujen lopuks se olikin uppopaistettua. Kun vähän hämmästeltiin tätä rasvan määrää, meille vaan hymyssäsuin kerrottiin että se on kasvisöljyä eli ruokahan on siis suorastaan terveellistä! Vaikka kurssi välillä tuntukin vähän turistishowlta oli ne ruoat kuitenki tosi hyviä ja kiva olisi muistaa opit myös Suomeen palattuamme. Lisäks meillä oli myös ihan hauskaa.