Lomajuttu

Puolentoista viikon loma on nyt takana, ja paluu Huen sateeseen (jota on ilmeisesti kestänyt koko viime viikko ja tulee jatkumaan seuraava ikuisuus) tuntuu varsin ankealta. Sunnuntai-iltana 24.10. lähdimme yöbussilla Hanoihin. Hanoin lisäksi näimme Cát Bà -nimisen saaren sekä päiväretkien verran Halong Bayn sekä kylän nimeltä Tam Coc.


Yöbussimatka Huesta Hanoihin kesti 14 tuntia. Istumapaikkamme olivat melko mukavasti makuuasentoon taipuvat bussipenkit, ja saimmekin muutaman tunnin verran unta kuoppaisesta kyydistä huolimatta. Koko yön kestäneestä rytkytyksestä pirteinä lähdimme aamulla klo 6.30 taksilla kohti hotelliamme. Huen hotellimme lempparityöntekijänainen Kim oli varannut meille etukäteen hotellin, sillä hän oli viettänyt yön siellä hiljattain. Huone maksoi 18 dollaria. Saavuttuamme hotellille jouduimme pettymään huoneen surkeasta tasosta. Illalla huoneesta löytyi torakka (reissun ensimmäinen torakka jaksoi vielä yllättää) ja vessanpönttö ja lavuaari vuotivat vettä.

Kävimme varaamassa bussi-laiva-bussimatkan Cát Bàlle seuraavalle päivälle. Päivä Hanoissa meni kaupungilla lorviessa ja yleistä menoa ihmetellessä. Hanoissa on yli kolme miljoonaa asukasta, joten meno oli vilkasta ja kadun ylittäminen Hueen verrattuna raastavaa. Hanoi oli kuitenkin miellyttävä länsimainen etappi Vietnamissa. Kaupungissa oli jonkin verran turisteja sekä monennäköistä tallaajaa. Suuren kaupungin sykkeessä näkyi paljon suurempi skaala erilaisia vietnamilaisia kuin Huessa. Muoti vaatteiden ja hiusten suhteen oli länsimaalaisempaa ja rohkeampaa. Monella tytöllä oli muodikas lyhyt tukka ja monella pojalla oli timantit korvissa. Hintataso oli Hanoissa kalliimpi, mutta ei vielä suomalaisopiskelijalle liian kallis. Nautimmekin kaupungissa useaan otteeseen tunnelmallisista ravintoloista, joissa oli oikeat puutuolit ja -pöydät sekä ulko-ovi!

Tiistai-aamuna lähdimme bussilla kohti Cát Bàta. Ekassa bussissa istuttiin noin kaksi tuntia, kunnes saarelle menevät turistit dumpattiin ilman selityksiä matkatoimistoon, josta matka jatkui 40 minuutin kuluttua pikkubussilla “satamaan”. Siellä meitä odotti varsinainen rupulautta (Suomenlinnan lautta, mutta huonompi). Lauttamatka kesti noin puoli tuntia Cat Ban kauniille saarelle. Bussimatka satamasta Cat Ba Towniin (saaren ainoa kaupunki) oli superhieno merestä nousevine kallioseinämineen ja trooppisine metsineen. Kaupungissa asetuimme tähänastisen Vietnam-ajan halvimpaan hotelliin, yhteensä vain 8 dollaria yöltä. Halvan hinnan vastineeksi saatiinki sitten rutkasti yöseuraa: torakoita sekä hiiri tai lisko (häntä nähty). Näkymä ikkunasta oli kuitenkin hulppea. Tässä vaiheessa Villellä oli hieman flunssainen olo, joten päätimme ottaa seuraavana päivänä rauhallisesti katsellen maisemia skootterin kyydistä ja makoillen rannalla. Biitsipäivä sai kuitenkin uuden käänteen seuraavana aamuna suunnatessamme ulos aamupalalle, sillä sää oli hyinen. Valitettavasti lomavarusteita pakkaillessamme nuukuus tavaroiden kanssa oli iskenyt juuri lämpimien pitkähihaisten ja Pasin gore-tex -takin kohdalla, joten skobailu serpentiiniteillä oli melko kylmää kyytiä. Onneksi maisemat salpasivat hengityksen ja lämmittivät mieltä. :) Kävimme myös ihkaoikeassa luolassa, jossa saimme keskenämme taskulampun valossa säikähtää valtavaa hedelmälepakkoa, joka päätti lentää meitä vastaan. Illemmalla Pasi kävi niska-hartia-selkähieronnassa (3 dollaria), josta lopputuloksena ainoastaan punoittava iho. Läheisestä massagepaikasta olisi saanut myös palvelua nimeltä bumbum (400 000 dongia/tunti). Pasi kuitenkin sai hieronnassa tarpeekseen nipistelystä ja läpsyttelystä, joten jätimme bumbumit väliin.

Seuraavan päivän aamu valkeni lupaavan kirkkaana ja jo lämpimämpänä, olihan alkamassa elämämme paras päivä. Tämä oli siis päivä jota oli odotettu pitkään, risteily Halong Bayllä. Halong Bay on siis Etelä-Kiinan merellä sijaitseva lahti, joka on tunnettu upeista maisemistaan. Yli 2000 pientä merestä nousevaa kalliosaarta, luolia, laguuneita sekä autioita hiekkarantoja. Ajelimme laivalla ympäriinsä saaristossa ja saimme tutustua maisemiin lähemmin kajakoimalla vapaasti minne halusimme. Halusimme mennä kalliotunneleista laguuniin ja sitten hiekkarannalle uimaan. Muut turistit retkueestamme olivat menossa lahdelle kalliokiipeilemään ja Pasikin sai (muilta salaa) kokeilla kiipeilyä ilmaiseksi. Ville oli mammari, eiku siis flunssassa. Maailman paras retki ja hetki kesti aamusta iltaan ja auringon laskettua palasimme hotellillemme mieli täynnä muistoja ja muistikortit täynnä valokuvia.

Jotta universumissa säilyisi tasapaino, oli elämämme parasta päivää seuraava luonnollisesti elämämme paskin päivä. Olimme varanneet paluumatkan Hanoihin iltapäiväksi kello 15, ja päätimme käyttää aamupäivän tutustuen Cat Ba National Parkiin. Kurvailimme skootterilla kansallispuistoon, jossa patikoimme trooppisen metsän halki, kapusimme lähimmän vuoren huipulle ja uhmasimme henkiämme nousemalla sen päällä olevaan ruosteiseen näkötorniin. Tämän huippukokemuksen jälkeen suunta oli vain alaspäin. Kaikin puolin. Lähdimme ajamaan skootterilla hyvissä ajoin kohti kaupunkia, kunnes renkaastamme kuului poksista ja päistämme kuului tutum. Takakumissa oli reikä. Voihan perse. Olimme keskellä kaunista AUTIOTA maisemaa, joten mieli oli hilpeä. Monien puhelinsoittojen ja avunpyyntöjen jälkeen hotellistamme ei kuulunut ketään auttajaa, vaikka heidän kertomansa mukaan joku oli aivan juuri tulossa! Tämä tapahtui kolme kertaa. Puolentoista tunnin jälkeen alkoi jo paniikki pikkuhiljaa hiipiä housuihimme, eivätkä vuorenrinteillä laiduntavat vuohetkaan meitä enää jaksaneet viihdyttää. Onneksi paikallinen kylänmies kavereineen pysähtyi meitä auttamaan. Rengas saatiin vaihdettua vaivaiseen 500 000 dongin hintaan, eli meidät siis käytännössä ryöstettiin, mutta tilanteesta ei tuntunut olevan muutakaan ulospääsyä. Tottuneina kauppamiehinä saimme tingittyä hinnasta 300 000 pois. Kaahattuamme takaisin kaupunkiin ehdimme vielä hotkaista minuutissa(todella!) lautasellisen nuudeleita ja matka kohti Hanoita sai alkaa. “Ihana päästä tältä kauhealta saarelta pois!” “Tästä on suunta vain ylöspäin”, ajattelimme. Olimme kuitenkin väärässä. Ruskeasävytteinen päivämme sai jatkoa pian saavuttuamme Hanoihin. Meille oltiin suositeltu majapaikaksi erästä guest housea, joten marssimme taksissa sinne. Guest house oli kuitenkin täynnä, joten henkilökunta talutti meidät viereisen kadun “suositeltavaan” paikkaan. Huone vaikutti hieman kolkolta ja pelkistetyltä (vankilalta), mutta olimme väsyneitä eikä etsinnän jatkuminen innostanut. Kävimme potslojoo tähän 12 dollarin edulliseen huoneeseen. Yöllä kuulimme huoneestamme ääniä, mutta Cat Ban torakat olivat kovettaneet seikkailijaluonteitamme, emmekä jaksaneet kauheasti säikähtää (ja Villellä oli korvatulpat). Hetken kuluttua pistettyämme valot päälle yöllinen mekkaloitsija paljastui hiireksi, joka sai inhomittarimme täyteen. Pakkasimme kamamme ja marssimme pimeään respaan, jossa setä nukkui ja kummasteli kovasti: “You afraid of mouse? Relax, just sleep.” Emme ottaneet neuvosta vaaria, vaan maksoimme alennetun hinnan 10 dollaria, ja lähdimme etsimään uutta majapaikkaa klo 2.30 yöllä. Kohti uusia seikkailuja! Eli siis luksushotellia, jonka pehmeässä syleilyssä yömme sai sinisen, unisen lopun. Hotellista matkaseuraksi lähti ompelusetti, saippuaa sekä voittajafiilis.

Luksushotellista siirryimme 23 dollaria maksavaan huoneeseen saman ketjun puljuun, ja vietimme siellä neljä yötä. Hanoi ehti tulla tutuksi, ja miellyimme kaupunkiin ja sen urbaaneihin asukkaisiin kovasti. Kävimme katsomassa Ho Chi Minhin (Vietnamin edesmennyt kansallissankari) taloa ja mausoleumia, mutta Ho ei ollut kotona tähän aikaan vuodesta, vaan oli ehostamassa itseään Leninin luona Venäjällä. Kenties sauna massage beauty spa bumbum -paikassa? HCM-alueella henkilönpalvonta oli mennyt överiksi. Buddhalaistemppeleissä ja kirkoissa Vietnamissa turistit voivat tehdä mitä vaan, mutta samapa ei pätenyt HCM-kompleksissa. Alueelle mentiin turvatarkastuksen kautta, ja vartijat auliisti puhaltelivat pilleihin, jos joku onneton sattui astumaan kielletyn alueen rajalle. Hanoissa kävimme myös muutamassa muussa museossa. Osuimme (Lonely Planetin avustuksella) lauantai-iltana mieleiseemme baariin, ja pääsimme yllättäen mukaan erään nuoren miehen synttärikemuihin. Oli mukava tutustua paikallisiin, ja näimmekin heitä vielä muutamaan otteeseen Hanoissa.

Eräänä yönä Pasille iski kuume ja vatsakipu, joka kesti vuorokauden. Sairauden väistyttyä teimme päiväretken tiistaina Tam Coc -nimiseen kylään, joka on kuuluisa souturetkistään komeissa maisemissa joella, joka kurvailee vuorten keskellä ja niiden läpi. Paikkaa kutsutaan Halong Bayksi maalla. Maisemat olivat hulppeat ja soutajamummo symppis. Mitä muuta voi ihminen tarvita? No limsaa, sipsejä ja matkamuisto-t-paitoja tietenkin! Näitä myytiinkin kahden tunnin souturetken puolivälissä kauppasoutuveneestä käsin. Mummo jatkoi soutamista vasta kun ostimme jotain.

Keskiviikko-iltana jätimme haikeat jäähyväiset aurinkoiselle Hanoille ja 14 tunnin ku(o)ppainen bussimatka Hueen sai alkaa. Tällä kertaa onnetar ei ollut makuupaikkojen suhteen suopea, vaan saimme kaksi viimeiseksi jäljelle jäänyttä paikkaa bussin perältä. Perällä oli viisi makuupaikkaa kylkikyljessä, ja saimme tyytyä näistä kahteen, kaikista vähiten jalkatilaa omaavaan paikkaan, jotka olivat kolmen kiinalaisen välissä. Koitimme neuvotella paikanvaihdosta kinkkien kanssa, jotta hyö ja myö saatais olla vierekkäin eikä joka toinen ja joka toinen, mutta eipä hyö suostuneet. Eli ei jalkatilaa+tuntematon kiinalaismies tönimässä unissaan meitä = huonot unet. Aamulla klo 9 olimme Huessa, jossa tuli vettä kuin saavista, ja paluu arkeen oli karu. Tuttu hiiretön ja enimmäkseen torakaton huoneemme odotti meitä avoimin ovin. Takana onnistunut ja monipuolinen reissu, nyt suunnittelemaan seuraavaa!


Lomamme aikana näimme erinäisiä eläimiä uusissa muodoissa. Bussimatkalla Huesta Hanoihin näimme kadulla miehen heittelemässä grillattuja koiria isoon kasaan. Hanoissa ruokalaistalta löytyi puluja ja kyyhkysiä. Hanoissa näimme miten tapettua marsua ajeltiin kaljuksi(samalta näytti kuin Madventuresissa) ruokatarkoituksessa. Cat Balla kadulla kynittiin eläviä pieniä linnunpoikasia höyhenistään(untuvatyynyä varten?). Eläinaktivisteilla olis varmaan ollut vaikeita hetkiä.

Lukijamme ovat lähestyneet meitä postilla. Haluamme myös antaa heille julkaisutilaa blogissamme.

Hei! Paskakirja 2:sen julkaisua odotellessa päätin lähestyä teitä kakka-aiheisella kertomuksellani. Olin eräänä aurinkoisena päivänä melontaretkellä Etelä-Kiinan merellä. Maisemat olivat upeat ja tunnelma korkealla. Yhtäkkiä tunsin takapuolessani jotakin, jota en ollut tuntenut päiväkausiin. Kakkahätä! Jo viidettä vuorokautta jatkunut ummetukseni oli tullut päätökseen. Asialle oli kiireesti tehtävä jotakin! Suoleni krampatessa kajakoimme ystäväni kanssa hurjaa vauhtia kohti lähintä hiekkarantaa. Vessapaikkaa ei paljoa ehtinyt etsiskellä, mutta toisaalta, mikä voisikaan olla parempi paikka päättää tämä “pysähtyneisyyden aikakausi” kuin aution paratiisisaaren hiekkaranta! Siellä, merikotkien laulaessa ja uhanalaisten apinoiden katsellessa tätä eläimellistä toimitusta, kyykkykakkasin valkealle hiekalle elämäni pökäleen. Tyhjällä simpukan kuorella kaapaisin santaan kuopan, johon hautasin synnyttämäni käärmeen. Pikaisen meressä huljuttelun jälkeen matka sai jatkua kanootti nyt huomattavasti aiempaa keveämpänä.

Nimimerkki Isap -87