Loppu lähenee

Aika Huessa lomareissun jälkeen on vierähtänyt yllättävän kovalla vauhdilla ja täältä lähtö lähenee. Ensi viikolla myö lennähdetään Ho Chi Minh Cityyn eli tuttavallisemmin Saigoniin, Etelä-Vietnamiin, ja sen ympäristöön reissailemaan. Takasin Hueen tullaan viimeisen Vietnam-viikon perjantaina, ollaan viikonloppu töissä ja sitten maanantaina lähteekin jo lento takaisin Suomeen! Eli periaatteessa tässä vietellään viimeistä viikkoa Huessa. Aika on siis kulunut kuin siivillä ja nyt kovasti mietitäänkin että mitäs kaikkea vielä täällä halutaan tehhä ennen lähtöä, missä ravintolassa vielä pitää syödä ja mitä, sekä ketä ihmisiä pitäisi vielä tavata.

Elämä täällä, varsinkin sateisten viime viikkojen johdosta, pyörii kyl aikalailla kahen asian ympärillä: syömisen ja nukkumisen. Eri ravintoloissa luuhaamisen lisäksi muita aktiviteetteja on ollut tuliaishoppailut ja pähkäilyt siitä, miten ihmeessä tän kaiken tavaramäärän saa tuotua Suomeen kun painoa laukulla saa olla vaan 20 kiloa! Pitänee harrastaa kerrospukeutumista lentokoneessa. Vietnamin tunneilla opitaan kovaa vauhtia uusia sanoja ja lauseita. Tähän mennessä osataan sanoa jo mm. “haluaisin banaani-mango-hedelmäpirtelön”, “olen suomalainen”, “erittäin herkullista!” sekä “en pidä lapsista”. Töissä ollaan myös käyty ja ensimmäiset onnistumisen kokemuksetkin saatiin näin jo kymmenennellä harkkaviikolla, kun lapsia tuntui kerrankin kiinnostavan meijän läsnäolo. :)

Sää on tosiaan ollut sateinen, harmaa ja kolea Hanoista paluun jälkeen ja täältä ostetuille Gore-Tex takeille (hinta naurettavat 17 euroa!) on ollut käyttöä. Viime viikonloppuna kutenki pilvimuurista välähti valoa ja nyt on ollut muutamana päivänä lämmintä ja aurinkoista, joka on saanu meihinki ihan uutta virtaa. Viime viikolla täällä taas tulvi, tällä kertaa ehkäpä vähän suuremmin kun viimeksi. Viimeksi tulvavesi oli vaan kaduilla virtailevaa sadevettä, mut tällä kertaa kaupungin läpi virtaava Perfume River tulvi yli äyräidensä ja viemäreistä pulppusi mutaista ja ällöttävää jokivettä kaduille ja ihmisten taloihin. Onneks tulva kesti vain päivän verran ja meijän kuja säästyi pahimmalta. Kuvassa joen vesi on peittänyt rantabulevardin kokonaan. Sen lisäks että myö ollaan kostean ilman vuoksi homehduttu vaan sisätiloissa, on myös sisätilat alkanu homehtua. Meijän hotellihuoneen katto alkoi kukkimaan kauniin vihreänä homeesta ja samoin teki Pasin rinkka, osa vaatteista ja joitain muita tavaroita. Terveyssyistä päätettiin vaihtaa hotellihuonetta ja ollaan parhaamme mukaan koitettu pöyhiä noita meijän tavarakasoja ettei ne enää pahemmin kärsisi.

Karaokessa olemme viihtyneet muutamia iltoja. Aasialainen karaoke eroaa suomalaisesta sisarestaan merkittävästi. Täällä Vietnamissa ei tarvitse laulaa koko karaokebaariyleisön edessä, vaan “baarista” vuokrataan huone, jossa karaokevempaimien ja äänentoiston kanssa lauleskellaan oman seurueen edessä, eikä tuntemattomia ihmisiä tarvitse nähdäkään. Huoneessa voi nautiskella juomia ja pieniä snäksejä. Ollaan käyty kahessa eri paikassa laulamassa, ja englanninkielisiä biisejä on täällä aika kattava valikoima, kuitenkin päättyen noin vuoteen 2000. Britneyn vanhimmat hitit siis löytyy! Kaiku ja korviahuumaava volyymitaso on karaokessa täällä kova juttu. Meijän kantiskaraokessa huoneen vuokra maksaa 60 000 dongia (n.1,40e) tunnilta. Kuvassa näkyy karaokepaikan respa sekä ulos täydenkuun aikaan pystytettävä alttari, joka löytyy jokaisen talon ja liikkeen edestä.

Vietnamilaisten kavereitten opastuksella ollaan päästy kokeilemaan uusia makuelämyksiä. Monessa paikassa ollaan nähty kirjavia pikkulinnunmunia, ja nyt ollaan sellasia maistettukin. Muna oli keitetty, jonkin verran haudottu, joten sisällä oli kananmunaa hieman järsäkämpi muna. Järsäkkyys tuli siis siitä, että lintu munan sisällä on ehtinyt jonkin verran jo kehittyä. Maku oli kananmunaa muistuttava, kuitenkin hieman ällöttävä sivumaku.

Alkupalan jälkeen siirryimme pääruokaan, eli hot pottiin. Raa´at ainekset tuotiin lautasella pöytään ja ne pistettiin itse pöydässä olevaan pataan, joka kiehui ruokapöydässämme. Hot potista löytyi kasviksia, mustekalaa, katkarapua, nautaa, porsaan maksaa ja tofua. Ruuan turvallisuus oli taattua, kun sai itse päättää kuinka kauan ruokaa kypsyttelee. Tämän ravintelin (jonka nimi oli muuten Phi Lu :)) ruokalistalta löytyi myös kilpikonnaa. Ollaan maistettu myös joitakin muita tavanomaisuudesta poikkeavia eläimiä, mutta niistä emme kirjoita täällä!

Ruokapaikat, joissa ei käy turisteja, on edullisia ja maukkaita, mutta ovat siinä ongelmallisia, että ollaan saatu joissakin paikoissa hieman tylyä kohtelua ja korkeita hintoja ihonvärimme vuoksi. Paikat, joissa kukaan ei puhu englantia, ovat olleet edullisia ja mukavia, sillä siellä riemastutaan yleensä meidän vietnamin kielen alkeista. Jos taas ravintolassa on yksi englanninkielen taitava tarjoilija, osaa hän yleensä nimenomaan vaatia meiltä huijarihintoja. Siksi onkin usein helppoa mennä syömään turisteille suunnattuihin ravintoloihin, joissa on ruokalistat.

Tänä sunnuntaina vietimme suomalaisporukalla pikkujouluja. Tarjan ja Sannan mennessä lumitöihin saapui joulupukki muorinsa kera. Pikkupaketit vaihtoivat omistajaa ja joululaulut raikuivat.

Suru-uutiset Afrikasta ovat painaneet mieltä ja laskeneet elämystunnelmia jonkin verran. Ajatukset ovat aika lailla jo kotiinpaluussa, ja ajatus Suomesta lämmittää mieltä. Kolme kuukautta täällä tuntuu tällä hetkellä aika passelilta ajalta. Koti-ikävästä huolimatta taistelutahto on korkeella, ja koitamme pitää positiivisen ajattelutavan. Haluamme vielä nauttia kaikista hienoista jutuista, mitä ei kohta Suomessa enää saa kokea.

Loppukevennyksenä kerrottakoon, että Pasiin ihastunut englanninopettajatyttö, josta joskus kerroimmekin, on melkoisen sitkeää tekoa. Ollaan koitettu karistaa häntä muutamaankin otteeseen, mutta silti hää laittaa tekstaria sinnikkäästi. Kulttuurierot näkyy kyllä selvästi tässäkin.