Kuukausiliite: kulinaristiextra!

Täällä blogissa on ollut tapana informoida meijän vatsanväänteistä ja suoliston toiminnasta, joten ajateltiin että nyt olis korkea aika keskittyä asiaan rupukakan takana, eli ruokaan!

Perjantaina olimme sopineet koordinaattorimme Hyn kanssa menevämme ulos drinkeille erääseen paikalliseen ravintolaan (muovijakkaroita kadulla). “Drinkeille” meneminen on ehkä vähän harhaanjohtava ilmaisu, koska useimmiten illan aikana juodaan ehkä yksi olut ja syödään kasoittain ruokaa, jota tilataan yhdessä niin että kaikki närkkivät yhteisiä annoksia omilla puikoillaan. Hy ilmoitti olevansa hieman myöhässä, mutta me, mie, Ville, Leena ja Viena, reippaina löysimme ravintolan omatoimisesti ja päätimme aloittaa illan tilaamalla jotain pientä snäksiä. Valitettavasti menu oli vain vietnamiksi, joten ruokalaji piti päättää ihan vaan arpomalla. Hetken odottelun jälkeen pöytään kannettiin lautasellinen jotain friteerattuja asioita ja dippikastike. Tässä vaiheessa myös Hy liittyi seuraamme ja repesi nauramaan ku näki annoksen. Hetken arvuuttelun jälkeen meille selvis että ne friteeratut luiset palaset oli sian saparoa. Syötävää niissä ei oikein ollu ja se mitä niistä sai irti, maistu lähinnä vaan rasvalle, joten tää ruokalaji ei meijän raadista saanu mitään huippuarvosanaa. Tästä uudesta kokemuksesta rohkaistuneena pyydettiin Hytä tilaamaan meille myös sammakkoa ja etanoita, joita paikasta myös sai. Sammakko oli kaikille positiivinen yllätys, liha oli pehmeetä ja maistu kanalle. Syötävää tässäki ruokalajissa oli kuitenki valitettavan vähän, lähinnä vaan reidet ja pohkeet. Kolmas ruokalaji, etanat, tarjoiltiin tulisessa kastikkeessa. Koostumus oli Villen sanojen mukaan “vähän järsäkkää”, kumimaista ja rutisevaa, mutta maku oli ihan hyvää. Näyttivät korvasieniltä. Illan viimeinen ruokalaji oli vesipuhvelia (nautaeläin viime postauksen kuvassa) ja jotain vihreitä lehtiä. Ulkonäkö ja myös maku muistutti ehkä epäilyttävästi poronkäristystä, ja puhveli saikin ihan hyvän arvosanan raadiltamme, tätä pitää joskus saada lisää!

Muita suosikkiruokiamme on Bò là lôt joka on grillattu naudanlihakäärö, Huen erikoisuus, tuore kevätkääryle jota dippaillaan maapähkinäkastikkeeseen sekä tietenkin jokapäiväinen perusmättö, paistettua nuudelia, kasviksia ja naudanlihaa. Pahimmat ruokapettymykset ovat tulleet kasviskeitosta, joka sisälsi vaan rupusia lehtiä sekä Hoi Anin erikoisuudesta White Rose, joka paljastui limaisiksi riisitärkkelysklönteiksi, jotka eivät vieneet nälkää. Hienoo on kuitenki se että vaikka tilattu ruoka aiheuttaiskin pettymyksen, ruoka on kuitenki niin halpaa että aina voi tilata jonkun toisen annoksen. :) Kahvi täällä tarjoillaan yleensä jäitten kanssa kylmänä, ellei sitä huomaa toivoa erikseen kuumaan. Paikallinen maitokahvi, Ca Phé Sua on saavuttanu miun keskuudessa suuren suosion. Se on vähän niikun espresso joka sekoitetaan kondensoidun maidon kanssa, joka on vähän niinku kinuskia ja sitten siihen lisätään jäätä. Tuloksena on erittäin imelä ja ihana kahvijuoma, joka samalla kertaa vastaa kahvihampaan kolotukseen ja yrittää tyydyttää kyltymätöntä makeanhimoa.

Meijän harjottelusta sen verran että tällä hetkellä ollaan vähän turhauduttu siihen. Tai pahimmasta turhaumasta päästiin jo toivottavasti yli, mut kuitenki. Töitä on vain viikonloppuisin koska arkipäivisin lapset ovat kuulemma niin kiireisiä, ettei meitä tarvita siellä. Lisäksi informaatio ei oikein tahdo kulkea lastenkodin johtoportaassa henkilöltä toiselle ja tää taas aiheuttaa meille hankaluuksia. Tästä esimerkkinä sunnuntaipäivä, kun mentiin Villen kanssa pitämään sinne meijän workshoppia, jonka aiheena oli se että kerrotaan asioita Suomesta ja meijän kulttuurista, sekä keskustellaan lasten kanssa siitä mitä on erilaisuus ja kuinka sitä tulisi kohdata (aika ammatillista, eikö?). Kun tultiin paikalle, siellä oli kuitenkin menossa englannin tunnit, vaikka Hy oli kovasti koittanut järjestää asioita niin se aika olis varattu meille. Workshop kuitenkin pidettiin vaihtelevalla menestyksellä ja vähän jäi semmonen kakanmaku suuhun siitäkin. Sunnuntai-iltapäivänä harkkaturhaumahuipun jälkeen kun palattiin töihin saatiin kuitenkin kokea korjaavia kokemuksia ja onnistumisen elämyksiä, kun lapset halus ottaa meijät mukaan leikkeihinsä ja peleihinsä ja vauvat mönki meitä vastaan ku näki meidät. Siitä tuli semmonen olo että ehkä täällä ei kuitenkaan ihan turhaa vaan olla lasten retuutettavina, vaan ehkä heille on siitä myös jäänyt jotain käteen. Hope so!

Sadekausitiedote: Sadekausi on peruttu! Viikon verran on ollu tuhat astetta, auringonpaistetta ja ihon palamista. Eiköhän tää sää taas kohta huonone, mutta nautimme nyt niin kauan kuin tätä piisaa.