Vaarilla on saari, se Koh Rong Samloem on

Parin pääkaupunkipäivän jälkeen ajeltiin vihdoin kovasti odotetulle saarelle. Bussimatka kesti Phnom Penhistä noin kuusi tuntia rannikolle Sihanoukvilleen ja tunnin odottelun jälkeen speed ferry kuljetti meidät Koh Rong Samloemin saarelle. Sihanoukvillessä ei haluttu olla yötä, koska oltiin kuultu useammalta ihmiseltä, että ei kannata siellä tuhlata aikaa. Koh Rong Samloem on siis pieni, noin 10 km mittainen saari, joka ei ole vielä mikään kovin kehittynyt matkakohde. Saaren ”isosisko” Koh Rong on aivan vieressä ja se on kuuluisampi ja villimpi lomakohde, Samloem puolestaan on hyvin rauhallinen. Saarella ei kulje mitään oikeaa tietä, eikä siellä ole siis muuta kuin rantoja, viidakkoa ja bungalowiresortteja.

Ekojen öiden teltta

Myö yövyttiin ekat kaksi yötä Sunset beachillä sijaitsevassa Robinson Bungalowsissa telttamajoituksessa. Lautta jätti meidät saaren päärannalle Saracen Baylle ja sieltä piti kävellä paikoittain vaikeakulkuista polkua noin 40 minuuttia Sunset beachille. Rinkkojen kanssa suht hikinen rupeama. Teltta oli ihan hyvä vaihtoehto. Telttaan mahtui parisängyn patja, pöytä ja pari jakkaraa sekä tyhjää tilaa tavaroille. Teltta oli edullisempi kuin bungalow ja oli myös niin tiivis, että ei tarvinnut pelätä esim. rotta- tai käärmevieraita, mitkä taas bungalowissa voisivat olla ihan mahdollisia.  Sunset beachillä oli kolme majapaikkaa ja niissä majoittui meidän havaintojen mukaan yhteensä noin 10 ihmistä. Sunset beachillä pystyi nimensä mukaisesti katselemaan aikas hienoja auringonlaskuja.

Seuraavat neljä yötä vietettiin ihmisten ilmoilla saaren päärannalla Saracen Baylla, jossa majoituttiin dormissa Beach Island Resortissa. Dormimajoitus oli oikeasti todella hyvä. Maksettiin sängystä 10 dollaria per yö ja tila oli valoisa, avara ja mukava ulkokäytävä, jonka varrella oli sänkyjä. Ekana yönä meijän dormissa ei ollut muita kuin myö, muina öinä oli pari muuta ihmistä. Muiden läsnäolo ei haitannut yhtään, koska olivat toisessa päässä käytävää. Ihmisten määrä oli kyllä maltillinen päärannallakin. Yleensä meidän kanssa oli ravintolassa syömässä muutama muu ihminen ja vilkkaimmassa rantabaarissa istuskeli enimmillään parikymmentä ihmistä. Ei siis turistisuus tai turistien määrä päässyt ahdistamaan ja toisaalta ei ollut niin vähän ihmisiä, että olisi yksinäisyys ahdistanut.

Dormimajoitus

Saarella menee kävelyreittejä päärannalta muille rannoille viidakon halki, kävelyreittien vaikeusasteet vaihtelee paljon. Myö käytiin Sunset Beachin lisäksi Lazy Beachillä, joka oli todella viihtyisä paikka. Roskia kerättiin rannalta usein ja rannat olivat siksi siistejä.

Saracen Bay

Vietettiin aikaa snorklaillen kalojen joukossa (värikkäitä kaloja oli tosi paljon rantakivikoissa ja laiturien alla), kävellen viidakossa, nukkuen päiväunia, siemaillen drinkkejä ja katsellen auringonlaskuja rantabaarissa ym. Käytiin myös iltaretkellä uimassa hohtavassa planktonissa. Koitettiin ottaa mahdollisimman rennosti, vaikka myö ei ollakaan kauheen rentoja ihmisiä. Aika hyvä suoritus meiltä tämä kuusi yötä saarella. :D Lyhyitä sadekuuroja tuli muutamana päivänä, mutta kelit oli siis kokonaisuudessaan tosi hyvät.

Ravintolat on saarella hintavampia kuin mantereella, eikä löydetty mitään paikallisten ruokapaikkoja tai soppamummoja, vaan ravintolat on kaikki ihan turisteille tarkoitettuja. Autenttisinta ruokaa saarelta ei siis saa, mutta ihan maittavaa ja kohtuuhintaista kuitenkin. Tuli myös mukavasti eläinannosta saarella, koska suurimmassa osassa saaren ravintoloista oli kissoja tai koiria, jotka halusi tulla syliin tai muuten vaan paijattavaksi.

Saarelta matkustettiin takaisin Phnom Penhiin to 27.9. Phnom Penhissä ollaan tutustuttu Kambodzassa 1970-luvulla tapahtuneeseen kansanmurhaan, jolloin Kambodzan kansasta kolmasosa murhattiin. Tähän liittyen käytiin Killing Fieldseillä ja S21-museossa. Killing fields oli meistä erityisen hyvä paikka, vaikka aihe onkin raskas. Pääsylipun hintaan kuului audio guide –kuulokkeet ja kuunteleminen oli mielekkäämpää kuin lukeminen.

Näkymää meijän hotellilta

Käytiin katsomassa eräänä iltana potkunyrkkeilyä ilmaiseksi. Viikonloppuisin täällä tulee telkkarista siis potkunyrkkeilyä ja matseja voi mennä katsomaan tv-studioille ilmaiseksi. Ei ollut meille tuttu laji entuudestaan, eikä olla mitään kovia penkkiurheilijoita muutenkaan, mutta oli ihan kiinnostava kokemus nähdä tämmöinen osa kambodzalaista viihdettä ja kulttuuria. Itse ottelut olivat myös ihan viihdyttäviä. Lajia ei saa kuulemma sanoa thai-nyrkkeilyksi, koska Kambodzassa ollaan sitä mieltä, että laji on kotoisin täältä, eikä Thaimaasta. :) 

Roskaa tässäkin maassa on kyllä paljon. Erityisesti bussimatkalla Phnom Penhistä rannikolle tuli nähtyä, miten suuri osa teiden varsista on täynnä roskaa. Ihmisten talojen pihat on kunnon kaatopaikkoja ja esim. ojat on suunnilleen kaikki täynnä roskaa. Täällä annetaan kaikille ostoksille vähintäänkin muovipussi. Jos tilaat juoman, se laitetaan kannelliseen muovimukiin, laitetaan muovipussiin ja annetaan aina muovipilli mukaan. Kun ostetaan syötävää mukaan, pakataan ruoka styroksipakettiin ja paketti työnnetään muovipussiin. On se hyvä, että Suomessa kierrätetään muoviakin, pysyypä ainakin oma maa puhtaana.

Sitten pientä höyryämistä kahvista. Villellä on ollut matkalla pakkomielteenä täydellisten paikallisten kahvikokemusten etsintä. Vietnamilainen ca phe sua da eli jääkahvi kondensoidulla maidolla on kahvien sijalla yksi. Tämä valmistetaan perinteisimmin ja parhaiten siten, että pieni kahvisuodatin laitetaan suoraan lasin päälle ja kahvi tippuu lasiin kondensoidun maidon päälle omassa pöydässä. Maidon ja kahvin sekoituksen jälkeen saa lisätä itse jääpalat kahviin. Omien silmien edessä tippuvassa kahvissa on mm. se hyvä puoli, että saa itse päättää, paljonko kondensoitua maitoa (eli sokeria) haluat sekoittaa pohjalta kahvin joukkoon. Villen mielestä parhain mahdollinen kahvi on hyvin paksu, siirappimainen, vahva kahvi, jossa on sopivan vähän kondensoitua maitoa. Yleisesti ottaen valmiiksi asti tehty kahvi (eli kahvi, maito ja jäät sekoitettu jo pöytään tuodessa) on liian laihaa ja liian makeaa Villen makuhermoille. Meidän lempparikahvilatyyppi Vietnamissa on puutarhamainen kahvila, jossa on kasveja ja puita, paljon nuorisoa ja taustalla soi vietnamilaiset rakkauslaulut. Tällaisia kahviloita on joka paikassa.

Vietnamilainen kahvi ja lisuketee

Kambodzassa on kahvia tutkailtu nyt noin 2,5 vkoa ja virallinen kantamme on, että se ei vedä vertoja vietnamilaiselle kahvikokemukselle. Kahvi ei ole niin vahvaa kuin Vietnamissa, mutta kuitenkin vahvaa länsimaisella mitta-asteikolla. Kahvit ovat täällä myös suurempia kuin Vietnamissa, tai ainakin suurempia kuin mitä myö ollaan totuttu juomaan. Täällä näkyy paljon take away –kahvikioskeja, kun taas Vietnamissa näkyy enemmän jalkakäytäväkahviloita pikkujakkaroineen. Ollaan löydetty kuitenkin autenttisia kahvikokemuksia Kambodzastakin. Lempparipaikat ovat täällä olleet ”ukkokahviloita” (meidän oma kutsumanimi näille kahviloille), joissa istuu paljon ukkoja juomassa hyvin halpaa ja vahvaa kahvia. Pöydissä on pannuja, joista voi kaataa itselleen kahvin kaveriksi vihreätä teetä. Mahdollisimman aitojen paikallisten kahvi- ja ruokakokemusten etsintä menee hetkittäin meillä vähän överiksi, mutta keskeneräisiähän me kaikki olemme, eikö? =)

Kambodzalainen ukkokahvila

Toivoo Sihanouk-Ville ja Sihanouk-Pasi