Keppiä ja porkkanaa. Ja Kampottia.

Vietnamin ja Kambodzan rajalta bussi ajoi meidät Kep-nimiseen merenrantakaupunkiin/kyläseen puolisen tuntia. Heti kun astuttiin bussista ulos, uusi maa osoitti hyvät puolensa: pari tuk tuk –kuskia ehdotti meille kyytiä majapaikkaamme, sanottiin heille ei kiitos, ja he jättivät asian siihen jopa hieman helpottuneen oloisina. :D Ei siis pitkäkestoista piinaamista ja seuraamista kuten Vietnamissa. Majoittauduttiin kivassa luonnonläheisessä bungalowissa Bird of Paradise –resortissa (kaikki bungalowikylät on täällä nimeltään resortteja, ei siis ollut mikään luksuspalatsi). Kepissä oli huomattavan hiljaista. Vietnamissa on paljon asukkaita ja Kambodzassa vain murto-osa Vietnamin väestöön verrattuna. Nyt ei ole lomasesonki, joten tuntui, että oli jopa liiankin hiljaista. Ravintolassa syötiin ekana iltana ihan keskenämme ja sama taisi toistua muulloinkin. Kivaa, että on rauhallista, mutta olisi ihan kiva tietysti nähdä muitakin ihmisiä. :D 

Tässä sitä vaan rennosti kyykyssä oleillaan.

Kepissä saatiin mukavan pehmeä lasku uuteen maahan. Tai viitisen vuotta sitten Vietnamin reissulla käytiin Siem Reapissa 6 pv lomalla, mutta muualla maassa ei olla aiemmin käyty.  Sen lisäksi, että oli hiljaista ja vähän ihmisiä, tuntui, että paikalliset myyjät ja tuktuk-kuskit jätti meidät mukavasti rauhaan. Odotettiin, että hetkenä minä hyvänsä joku rupeaa meille tyrkyttämään jotakin palvelua tai tuotetta, mutta saatiin olla ihan rauhassa. Kepissä oli meidän näkemyksen mukaan vain kaksi paikkaa, missä oli ravintoloita ja muita mahdollisuuksia syödä tai juoda: uimarannan alue ja crab marketin alue. Paikkojen välillä oli puolitoista kilometriä ja etäisyydet kaupungissa tuntuivat melko pitkiltä.

Kepissä ajeltiin mopolla katsomaan pippurifarmia,  perhosfarmia, luolastotemppeliä ja kauniita maalaismaisemia. Käytiin kävelemässä Kepin kansallispuiston noin 8 km lenkki. Keli muuttui toisena kokonaisena päivänä sateiseksi, eli satoi siis koko päivän ja illan ja vaatteiden kuivattaminen suht kosteassa bungalowissa oli aikalailla mahdotonta. Lauantai- ja sunnuntaipäivinä Kepissä oli paljon kambodzalaisia turisteja, jotka olivat tulleet sinne viettämään viikonloppua. Paikallisille turisteille ei näyttänyt olevan väliä satoiko vai paistoiko, tyrskyilevä meri oli aamusta iltaan täynnä innokkaita uimareita ja pimeän tultua rantakadun jalkakäytävä täyttyi seafood-piknikillä olevista seurueista. Seurueilla oli usein myös mukanaan omat äänentoistolaitteet, eikä nyt puhuta mistään viattomista pikku bluetooth-kaiuttimista, vaan kunnon kajareista, joista pauhasi kambodzalainen iskelmä ja tietenkin karaoke-esitykset.

Todenmukainen sadesään kuvaus crab marketilta :D

Kepissä sadepäivien viettäminen oli vähän tylsää, koska siellä ei ollut ulkoilun lisäksi juurikaan mitään tekemistä. Vaihdettiin maisemaa kolmen yön jälkeen puolen tunnin ajomatkan päässä olevaan Kampotin kaupunkiin. Oltiin innoissamme, kun huomattiin että Kampot oli ihan oikea kaupunki, jossa oli paljon kivoja ravintoloita ja kahviloita sekä muita turisteja. Oltiin kaksi yötä Twin Home Guest Housessa, jota voidaan suositella lämpimästi penninvenyttäjälle: oli edullinen (12 usd/yö) ja siistissä kunnossa perus-guest houseksi, ei ollut luolamainen kauhistus yhtään. Kampot oli tosi viehättävä pieni kaupunki, arkkitehtuuriltaan aika paljon Vietnamin Hoi Anin kaltainen: matalia keltaisia siirtomaa-ajan taloja, ja paljon kivoja hengailupaikkoja ja putiikkeja. Keli oli sateinen Kampotissakin, mikä toki harmitti, mutta koska siellä oli kivoja ravintoloita ja kahviloita pienellä alueella, oli sadesäälläkin kätevää liikkua paikasta toiseen. Kampotista löysimme kaikista maailman liikenneympyröistä suosikkimme: durianliikenneympyrä. Siinä yksi syy lisää tykätä Kampotista!

The Liikenneympyrä

Käytiin Kampotista turistipäiväretkellä Bokor Hill Stationilla, mutta emme voi retkeä suositella oikein kenellekään. Bokor Hill Station on ranskalaisten 1900-luvun alkupuolella vuoren huipulle rakentama luksuslomakylä, joka autioitui punakhmeerien vallan aikana aavekaupungiksi. Nämä kummituskartanot ovat olleet suosittuja turistinähtävyyksiä viime vuosina, joten myökii haluttiin ne nähdä. No meille ei kerrottu retkelle lähdettäessä, että viimeisen vuoden aikana tärkeimmät kohteet onkin remontoitu ja avattu uudestaan hotelleina, joten se niistä ghost mansioneista. :D Retkellä vaan ajeltiin rakennuksista ohi ja katseltiin niitä sateisten auton ikkunoiden läpi, koska ei niihin enää saanut mennä vapaasti tutustumaan. Vuorelta olisi toki ollut varmasti komeat maisemat, mutta satoi niin rankasti ettei juuri nähnyt kymmentä metriä edemmäksi, joten tää saattoi ehkä myös vaikuttaa meijän kokemukseen paikasta.

Kampotin taloja

Vietnamista pois lähteminen jännitti, koska ei osata sanoa kambodzan kielellä muuta kuin kiitos. Vietnamissa pienestäkin kielitaidosta on tosi paljon apua paikallisen ruuan hankkimisessa. Lähdettiin Kepissä ja Kampotissa rohkeasti testaamaan paikallisia kadulla olevia soppakeittiöitä osoittelutaktiikalla. Eipä se sen vaikeampaa ollutkaan ja sopan aineksetkin olivat osittain tuttuja. Tässä meijän toimintaohjeet: osoita haluamaasi ruokaa, elehdi sormilla annosten lukumäärä (1 tai 2), syötyäsi vie soppatädille seteli, jonka arvelet riittävän, täti antaa sopivasti vaihtorahaa takaisin. Halutessasi voit spekuloida, nyhtikö täti sinulta rahaa enemmän kuin muilta.

Tarkoituksenamme oli matkustaa Kampotin jälkeen Koh Rong Samloemin saarelle, mutta koska sääennusteet näyttivät edelleen rankkoja sateita rannikolle, päätimmekin lähteä sadetta pakoon sisämaahan pääkaupunki Phnom Penhiin. Ajomatka kesti n. neljä tuntia ja alkumatkasta tie oli ihan hirveessä kunnossa. Ollaan totuttu siihen, että täälläpäin tiet on välillä vähän kuoppaisia mutta nää montut oli sellaista laatua, että pää meinasi osua auton kattoon, jos ei pitänyt varaansa. Phnom Penhissä sää oli kuuma ja aurinkoinen, joten väistöliike kannatti!

Phnom Penhissä käytiin tutustumassa kaupungin päänähtävyyteen eli kuninkaalliseen palatsiin, joka oli usean rakennuksen ja temppelin upea kultakimalteinen kokonaisuus. Kambodzan arkkitehtuuri temppeleissä ja muissa prameissa rakennuksissa on aika erilaista kuin Vietnamissa ja ollaan oltu ihan haltioituneita kaikesta kimalluksesta. Oltiin kaupungissa tällä erää pari päivää (palaamme myöhemmin), joiden aikana lompsittiin ympäriinsä helteessä katselemassa nähtävyyksiä ja syömässä paikallisia ruokia. Oli myös kiva nähdä modernia kambodzalaista kaupunkielämää. Helteinen suurkaupunki oli aikamoinen hajujen ja äänien piazza. Kampotissa ja Phnom Penhissä näkyi valitettavasti Kaakkois-Aasian turismin ikävämpiä puolia, nimittäin paljon tyttöbaareja ja kaduilla seuraa metsästäviä turistimiehiä. Nähtiin monia setäturisteja, jotka taluttelivat käsipuolessaan tyttöjä, joista nuorimmat oli lähestulkoon lapsia vasta. :(

Kahden yön jälkeen jälkeen (sääennusteiden kohennuttua) otettiin suunnaksi Koh Rong Samloemin saari, josta lisää seuraavassa jaksossa.

Terveisin PIH ja VJT