Hue sweet Hue

Ensiksi todettakoon, että Villen blogitunnukset ei enää toimi, joten kaikki kirjoitellaan Pasin nimissä, mutta kumpikin heiluu näppäimistön äärellä.

No niin, nyt sitä ollaan taas Vietnamissa! Lensimme Hueen Helsingistä Bangkokin ja Ho Chi Minh Cityn kautta, yhteensä siis kolme eri lentoa. Matka-aikaa kotoa kertyi yli 28 tuntia, joten oltiin aika väsyneitä kun lopulta päästiin Hueen. Ensimmäisellä pitkällä lennolla yritettiin kovasti saada unta siinä onnistumatta ja vikalla lennolla taas koitettiin epätoivoisesti pysytellä hereillä, jotta oltais saatu sitten illalla unta.

Uudemmille lukijoille tiedoksi, että Hue on maalaishenkinen kaupunki Keski-Vietnamissa ja olemme aikaisemmin oleskelleet siellä ensin harjoittelussa 3kk ja sittemmin vapaaehtoistöissä 3kk, joten se on meille vähän niin kuin Vietnamin koti-kaupunki. Majoituimme tällä kertaa edellisiltä reissuilta tutuksi tulleen hotellityöntekijän perustamassa paikassa nimeltä Kim’s homestay. Nimensä mukaisesti talo on Kimin perheen koti, josta hän vuokraa paria huonetta. Meidän huone oli melko yksinkertainen (aluksi joku saattoi jopa käyttää sanaa ´luola´) ja vessassa oli kaikki ihanasti rempallaan, mutta nopeestihan siihen tottui. Ja edullinenkin oli, noin 10e/yö. Parina iltana syötiin talon tarjoamaa kotiruokaa ja oli muutenkin tosi kivaa ja kotoisaa olla tutun ihmisen luona. Huessa meillä ei ole enää kovin montaa tuttua,  kun suunnilleen kaikki kaverit ovat löytäneet länsimaisen puolison ja ovat ”päässeet” Vietnamista pois.

Ekana kokonaisena päivänä (maanantai) vuokrattiin pyörät ja käytiin kaupungilla nostalgia-ajelulla. Viidessä vuodessa Huekin oli muuttunut ja kasvanut aika paljon. Paljon uusia kauppoja ja ravintoloita oli auennut vilkkuvine valoineen ja turistialue oli laajentunut entisestä yhdestä kadunpätkästä muutaman korttelin kokoiseksi baari- ja hotellialueeksi. Ja kun vielä pikkumaalaiskaupunki Hueen oli ilmestynyt lasinen pilvenpiirtäjäkin, niin oltiin aluksi aika hämmentyneitä. Onneksi kuitenkin keskustasta kauempana kadut olivat edelleen ihanasti tutun rähjäisiä ja maalaisia. :D

Tiistaina käytiin turistiretkellä Huen lähellä olevassa Bach Ma -nimisessä kansallispuistossa. Meijän edellisillä reissuilla puisto on aina ollut kiinni erinäisten syiden vuoksi (korjaustyöt, bad weather, milloin mikäkin) mutta nyt se oli vihdoinkin auki. Retkiseurue oli onneksi tosi pieni lähdettäessä, vain myö ja yksi hollantilainen nainen, sekä autokuski ja opas. Kansallispuisto sijaitsee vuoristossa ja Bach Ma -vuoren huippu, jolle retkellä kiipesimme, (autolla tosin :D) olikin n. 1450 m korkeudessa. Ensin siis suuntasimme vuoren huipulle, jossa oli mukavan viileä lämpötila ja upeat maisemat. Huipulla juotiin kahvit, jotka meijän oppaan äiti oli pakannut mukaan. Seurueeseemme liittyi jostakin syystä kahvittelun jälkeen intialainen Bollywood-näyttelijä, joka oli kuvaamassa Vietnamissa elokuvaa, sekä pari vietnamilaista miestä. Huipun jälkeen lähettiin yhteensä noin 8 km kävelyreissulle viidakkoon.  Oltiin ajateltu, että oppaan toistelema fraasi ”then we go deep into the forest” olisi vähän liioittelua, ja että kävellään jotain leveätä mopotietä pusikossa, mutta reitti osoittautuikin oikeesti aika haastavaksi kulkea. Polku kulki ihan syvällä metsässä ja liukkailla kallion kielekkeillä ja paikoin oli kallioon kiinnitetty köysi, josta pitää kiinni. Polku seuraili pientä jokea, jossa oli paljon pieniä vesiputouksia. Mukaan pakattua lounasta (oppaan äidin varustama) söimme pienen ”lammen” rannalla ja syömisen jälkeen pulikoitiin hetki raikkaan kylmässä vedessä. Lisää jännitystä kävelyretkelle toivat polulla olleet käärmeet, joista ensimmäinen oli kohtuullisen kokoinen ruskea kobra ja toinen oli musta paksu kauhistus, jonka päätä ei nähty, mutta oli ehkä noin 1,5 m pitkä. Opaskin huudahti Oh my God! Retki oli tosi hieno, oltiin positiivisesti tosi yllättyneitä, miten hyvin kaikki sujui. Puisto on vielä suht tuore kohde turistiretkille, eikä muovia ole metsään ehtinyt siksi paljon kertyä. Autokuski ajoi maltillisesti, eikä henkensä edestä tarvinnut pelätä, toisin kuin yleensä täällä.

Keskiviikkona käytiin skootterilla Huen uusimmassa nähtävyydessä, joka ei ollut nähtävyys vielä edellisen visiittimme aikaan: hylätty vesipuisto. Puisto on rakennettu 2000-luvun alkupuolella ja muutaman vuoden päästä jo suljettu, koska ei ollutkaan asiakkaita tarpeeksi kalliiseen vesipuistoon. Nyt sitten vesipuisto on jo ihan yleinen turistinähtävyys. Tämä siitäkin huolimatta, että puistoon EI SAA MENNÄ. Myö saatiin majapaikastamme ohjeeksi, että menkää takaportista sisään, ja jos turvamies saa meidät kiinni, maksakaa 10.000 dongia per naama. No mentiin takaportista sisään alueelle ja pian jo vartija saapui kertomaan, että ei saa tulla tänne. Tarjottiin hänelle rahaa, ja hän esitti vähän, että hänellä olisi asiasta tunnontuskia, mutta otti rahan vastaan ja kertoi, että ei saa sitten kiipeillä ja pitää olla varovainen. No jatkettiin sitten matkaa ja kohta tulikin vastaan parkkipaikka mopoille, jossa nainen vahtii meidän mopoa rahaa vastaan. Eli ei saa tulla alueelle, mutta JOS tulette, niin jättäkää mopo tähän ja maksakaa (ja jos haluatte ni ostakaa kokista tai kaljaa) :D Alue oli aika iso ja omituinen. Kuvassa on vesipuiston hienoin rakennus, joka oli puiston akvaario. Tuli vähän surullinen fiilis, että on pistetty paljon rahaa johonkin tarkemmin ajattelematta menestymismahdollisuuksia ja nyt kaikki ränsistyy.

Nähtiin keskiviikkona myös sovitusti meidän entistä vietnaminkielen opettajaa, mikä oli hauskaa.  Co Tam eli rouva Tam osaa avata meille vietnamilaisten ajatuksia ja tapoja hauskasti ja tylysti. Hän kertoi, että suurin osa suurten kaupunkien vietnamilaisista on sitä mieltä, että Hue on ihan perähikiä, eikä siellä ole mitään tekemistä. Vietnamilaiset arvostaa kuulemma kaupungeissa sitä, että on korkeita rakennuksia ja vilkkuvia valoja ja luksuksen tuntua. Hueen rakennettu lasinen pilvenpiirtäjä, jonka yhteydessä on uusi hieno luxury-ostoskeskus, on kuulemma tyhjillään, eikä ostoskeskuksessa käy juurikaan asiakkaita, koska monellakaan huelaisella ei ole varaa käydä siellä ostoksilla.  Moni kuulemma käy pyörimässä siellä ilmastoinnin takia. Ainakaan vielä Hue ei ole siis muuttumassa Singaporeksi. 

Vatsat ovat voineet vielä hyvin. Viltsu luuli pari päivää sitten, että nyt alkoi ripuli, mutta ei alkanutkaan. Pasparduu luuli, että alkoi ummetus, mutta kakka sitten tulikin.

Huessa oltiin neljä yötä ja nyt ollaan jo etelämpänä Danangissa. Siitä lisää sitten ens kerralla! 

With Love, P & V