Danang ja Nha Trang

Huesta lähdettiin to 6.9. moottoripyöräkyydillä kohti Danangia. Ollaan aiemmin matkattu Danangiin ja läheiseen Hoi Aniin bussilla ja junalla, mutta nyt oli rohkeutta tarpeeksi moottoripyörän selässä istumiseen. Moottoripyörää saisi myös itse ajaa, jos olisi halua ja taitoa, mutta tämmönen pidempi matka myö katsottiin parhaaksi istua vain kyydissä. Maksettiin kyydistä 800 000 vnd per naama eli reilut 30e. Kim kertoi, että ”normally one million dong, but I can arrange for you 800 000”. No halvempi special hinta selittyi ehkä sillä, että vain toinen meijän kuskeista oli kai virallinen easy rider –kuski ja toinen oli Kimin veli, joka oli töissä myös siellä homestayssä. :D Matkaa tehtiin klo 9-14 ja matkalla pysähdyttiin muutaman kerran. Yksi pysähdyspaikka oli Elephant Springs, joka on luonnonpurossa oleva sarja uima-altaita. Vesi oli kirkasta ja virkistävää ja paikka oli periaatteessa ihan kaunis, mutta rakennettu täyteen bambumajoja, jotka ovat nyt jo ränsistyneet. Tyyliltään hyvin vietnamilainen paikka. =) Matkan pääjuttu oli Hai Van Pass –tie, joka kulkee vuoristossa korkealla ja on aiemmin ollut ainut reitti Huen ja Danangin välillä. Nykyään välille on rakennettu pitkä tunneli, jota suurin osa liikenteestä käyttää. Moottoripyörämatka oli tosi tosi hieno, ja suosittelemme kaikille, jos Huesta haluaa matkustaa Danangiin tai Hoi Aniin.

Danangissa oltiin kaksi yötä. Yövyttiin Queen´s Finger- nimisessä hotellissa, joka oli melkoisesti tasokkaampi majoitus verrattuna edelliseen paikkaan. Hotellilla oli 12. kerroksessa uima-allas, mikä oli aika kiva ja tosi luksusta meille. Kahdesta yöstä maksettiin  48e, kun varattiin netistä edellisenä iltana, oli siis tarjoushinta. Danangissa on hotellitarjonta hintavampaa ja tasokkaampaa kuin Huessa, koska Danangissa ei juurikaan ole reppureissaajia eli kysyntää oikein halvoille majapaikoille ei ole siinä määrin kuin esim. Huessa, vaan paljon on kuulemma bisnesmatkailua ja rannan yhteydessä vähän kaupungin ulkopuolella hienoja resortteja. Ranta oli mukavan aurinkotuolivapaata aluetta, joten biitsillä sai vapaasti hengailla ilman, että joku tuli perimään siitä rahaa. Danang on maan kolmanneksi suurin kaupunki, eli vilskettä ja metakkaa riitti. Kerran aiemmin oltiin oltu yksi yö Danangissa, jolloin siitä jäi jostakin syystä vähän ankea olo. Onneksi päätettiin nyt antaa kaupungille uusi mahdollisuus, koska tällä kertaa tykättiin Danangista paljon. Ranta oli kaunis, kaupungissa vähän turisteja ja sopivasti nähtävää, sekä halpaa ja hyvää ruokaa.

Luksusta luksusta!

Perjantaina vuokrattiin skootteri, Pasi ajoi ja Ville istui kyydissä. Ajelu oli kivaa.  Kaupunki oli sen verran suuri, että kävely oli tosi työlästä ja mopoilu sai kaiken tuntumaan helpommalta. Mopoilu Vietnamissa näyttää aluksi kaoottiselta, mutta kun pääsee liikenteen flowhun mukaan ja pääsee hommaan jyvälle, ei se lopulta vaikeeta ole. Mopon selässä liikenneruuhkassa pystyy ehkä myös kokemaan jotain oleellista vietnamilaisesta elämästä.

Perjantaina käytiin Marble mountainseilla eli ”marmorivuorilla”. Vuoret ovat tasaiselta maalta nousevat kallioiset kukkulat, joista on louhittu marmoria ja niiden juurella onkin monia marmoriveistämöitä. Vuoria on viisi, joista suurimalla käytiin. Vuorella oli useita luolia, joiden sisällä oli hienoja temppeleitä. Kiivettiin ylös portaita useammalle näköalapaikalle ja hiki lensi noin 35 asteen lämmössä kiitettävästi. Täälläkin saatiin ihmetellä, miten haastavia kiipeilyreittejä/polkuja oli tässäkin turistikohteessa. Jossakin vaiheessa kiivettiin yhtä luolaa ylöspäin, ja pikkuruisesta aukosta työnnyttiin ylös ja ulos kukkulan huipulle. Jalansijat olivat hioutuneet ihan liukkaaksi marmoriksi, mutta siitä huolimatta iäkkäämmätkin aasialaistädit kykenivät suoritukseen. Iltapäivällä käytiin kaupungin toisella laidalla katsomassa Lady Buddha –patsasta, joka on 67 metriä korkea. Kyseessä on Vietnamin korkein buddha-patsas (kaikille pubi-visailijoille vink vink :D) Tältäkin vuorelta oli  hienot näkymät kaupunkiin ja  biitsille. Lady Buddhan luona meillä rupes olemaan jo aika ylikuumentunut ja huono olo, koska aurinko porotti tosi kuumasti ja ilman kosteus sai lämpötilan tuntumaan melko kamalalta. Onneksi oman hotellin ilmastointiin ja altaalle pääsi sukkelaan.

Danangissa meijän ei tarvinnut ruokapaikkoja itse juuri miettiä, koska oltiin bongattu meidän lemppari vietnamilaisen kokin youtube-kanavalta (Helen´s recipe) vinkkejä ruokakokeiluihin Danangissa. Niinpä käytiin syömässä suositelluissa paikallisissa katuruokaloissa soppaa (banh canh), nuudeleita (mi quang), avokadojätskiä (kem bo), grillattua rice paper burritoa (oikeaa nimeä ei nyt muista) ja täytettyä patonkia (banh mi). Hitokseen hyvää oli kaikki.

Parin yön jälkeen eli lauantaina 8.9. jatkettiin matkaa kohti etelää. Tarkoituksena oli lopulta päästä Mekongin suistoalueelle ihan etelään, ja matkalla tarvitsee pysähtyä, jotta ei tarvitsisi montaa päivää putkeen matkustaa. Päädyttiin ajamaan junalla (koska bussimatkat on täällä niin pelottavia) Nha Trangiin, jossa parin päivän jälkeen voisi jatkaa jälleen matkaa. Junamatka kesti Danangista Nha Trangiin jälleen 11 tuntia klo 8-19. Koska samasta reitistä oli kertaalleen jo kokemusta, ei matkan pituus ja hitaus tullut järkytyksenä. Junavaunussa oli jälleen myyntiä vähän väliä, eikä tietenkään yksi tyyppi voinut myydä kaikkea, vaan jokaiselle tuotteelle oli oma myyjä, joista jokainen teki useamman kierroksen. Muistikuvien mukaan myyjiä oli seuraavasti: 1. kahvia, limsaa, kaakaota 2. tuorepuristettua appelsiinimehua, 3. kanaa ja riisiä, 3. banh baoja  eli tissipullia eli lihapiirakoita, 4. kananmunia ja dippiä (tietty), 5. sipsipalloja. Junassa oli mukavasti torakoita ja vaunujen eteisessä ukot kävi röökillä levittäen savut vaunuihin, mutta ihan lupsakkaa oli. Junassa oli kuumavesihana, josta sai vettä omille nuudeleille, konkareina meillä olikin omat nuudelit mukana.

Nha Trangissa oltiin kaksi yötä. Viime kerralla oltiin siellä kipeenä ja tuolloin jäi aika ikävät muistot sairastamisen vuoksi. Muuten tykättiin paikasta kyllä ja tehtiin paljon kaikenlaista, mm. snorklausta. Tällä kertaa haluttiin vain rentoutua ja levätä, koska oltiin vain lyhyt aika. Nha Trangissa on todella paljon venäläisiä turisteja. Meille puhuttiin jatkuvasti kadulla ja ravintoloissa venäjää  sekä venäläisten että vietnamilaisten toimesta. Tänne siis venäläiset tekee ihan pakettimatkoja, ja alue rannan ympärillä on kyllä tosi turistinen paikka. Tässä viiden vuoden aikana tilanne on näköjään entisestään muuttunut meijän mielestä ei-niin-houkuttavaan suuntaan. Oleskeltiin ja uitiin rannalla yhtenä päivänä ja se oli ihan mukavaa, mutta tässä vaiheessa Nha Trang ei ollut paikkana sellainen, että oltaisiin viihdytty yhtään pidempään kuin kaks yötä. Meijän mielestä paikka oli aivan kuin mikä tahansa rantalomakohde, eikä semmoinen oikein sytytä.  Vatsanväänteet myös vaikutti meijän tunnelmiin.

Kuumuus oli kenties Villelle liikaa.

Nha Trangissa maagisena seitsemäntenä matkapäivänä Villellä alkoi viimein ripsukka. Perinteisesti on meillä juurikin ollut näin, että seitsemäs päivä Vietnamissa tuo mukanaan ruskean sateen. Eipä pettänyt tälläkään kertaa. Pasilla tosin alkoi vasta seuraavana päivänä.

Terveisin durianfanit -87 ja -88