No mitäs tänne?

Helo helo helo taas! Viimeiset pari viikkoa on koostunu aika tasaisesta arjesta ilman reissuja tai suurempia mullistuksia. Arki sisältää töissäkäymistä, kahviloissa istumista, ruuan syömistä, French bakeryn herkkujen syömistä, ihmisten tapaamista ja vietnamin kielen oppitunteja. Vapaa-ajalla ollaan pyöräilty ympäriinsä ja nähty kavereita. Etenkin yhestä australialaisesta tytöstä on tullu meijän frendi.

Parin viikon ajan ollaan käyty töissä täydet toimistotunnit. Järjestön toimistolla istuminen on jo toisinaan alkanut tylsistyttää, kun ei aina edes olla ihan varmoja että mitäköhän tässä nyt tehdään. Mut onneksi toimistossa istumiseen tulee välillä taukoja, kun ollaan ruvettu käymään työajalla vietnamin tunneilla ja myös 1-2 kertaa viikossa eräässä katolisten nunnien johtamassa lastenkodissa järjestämässä aktiviteetteja. Paikka on sama, jossa pari vuotta sitten matkatoverimme Leena, Viena ja Saara olivat harjoittelussa. Verrattuna omaan vanhaan harkkapaikkaamme tää paikka on kyllä ihan unelma. Englanninkielen taitoisia aikuisia on ollut valvomassa aktiviteettejamme ja lapset on jaksaneet hyvin keskittyä. Viime viikolla suunnitelmissa oli pitää kehitysvammaisille lapsille taidepajaa höystettynä laululeikeillä. Tuokion alkaessa paikalle ilmaantui kuitenkin myös neljä kuuromykkää poikaa. No päätettiin kuitenkin pitäytyä musiikkisuunnitelmissamme ja hyvinhän ne pojat pysyi leikissä mukana ja liikuntarajoitteisemmat taas osallistui melodiaa hyräillen, eli jokaiselle jotakin! Vähän oli siis haastetta mukana, mutta onneksi sisar, joka lapsista oli vastuussa osasi autella tarpeen tullen. Lisäksi meillä on paikassa mukanamme yks työpaikkamme vietnamilainen vapaaehtoinen, joka auttaa tulkkaamisessa ja valvomisessa.

Verrattuna kahden vuoden takaiseen reissuun töitä on siis huomattavasti enemmän ja vapaa-aikaa tulee sitten vietettyä aika rauhaisasti kahvilla istuen ja kahvin tippumista suodattimesta seuraten. Välillä sitä miettii, että pitäisikö sitä tässä nyt jotenkin suorittaa enemmän asioita, mutta ollaan päätetty, että täällä meillä on lupa nauttia tämmösestä slow laiffista. (Tästä kertoo myös Pasin kasvanut maha. Ville on pitänyt linjansa kunnossa säännöllisellä sairastamisella.) Myös mielialat on olleet yleisesti korkeemmalla, kun sää on suosinut  ja kun ollaan tervehdytty taudeista. Tosin Ville tais syyä tossa yks päivä jotakin väärää (ällölimaklönttiä) kun tuli pikkusen yrjöä :P.

Männäviikolla oli ekat kunnolla sateiset päivät (3 kpl). Sateen alkaessa ja lätäköiden kasvaessa muuttuu sääkin kauheen kylmäksi, huone on kylmä ja vaatteet on märkinä. Sade vaikuttaa kyllä yllättävän paljon yleiseen olotilaan ja mielialaan. Jos sadesäällä täytyy lähteä jonnekin, täytyy niskaan vetää hiostava sadeviitta. Kaveriksi sadeviitalle laitetaan jalkaan shortsit ja läpykkäät, koska muuten polkiessa olisi lahkeet ja kengät litimärkinä, eikä ne kuivuis ikinä. Tästä syystä sadesää on yhtä kuin jäiset varpaat ja kiukku.

Ainiin, muutettiin hotellista toiseen. Binh Duong nro 1 meni remonttiin, joten hotelli suljettiin. Ei haluttu mennä vanhaan hotelliimme, koska haluttiin vähän vaihtelua elämään ja haluttiin nähdä muitakin kaupungin kulmia vanhan kotikujamme lisäksi. No eräänä iltana etittiin edullisia majapaikkoja eräältä kujalta ja yhessä hotellissa oliki sitten tuttu naama töissä, koodinimi Hiekkis. Hiekkis oli ennen töissä kahen vuoden takaisessa hotellissamme. Nimensä hää sai siitä että oli useimmiten aika nihkeellä tuulella. Nyt hän oli kuitenkin niin iloinen nähdessään meijät, että järkkäsi meille very cheap special pricen. Nyt sitte yövytään Amigo-hotellissa ja maksetaan yhteensä 10 usd/yö kahen hengen huoneesta. Huoneessa ei oo parveketta, mutta on siisti ja suurempi ku edellisessä majapaikassamme.

Varattiin hiljattain lentoliput meijän parin viikon loppulomalle. Todettiin, ettei haluta viettää lomapäiviämme busseissa, joten päädyttiin varaamaan lennot kaikille väleille lukuunottamatta yhtä, joka ehkä mennään bussi-laivalla. Anteeksi ilmasto! Suunnitelmissa on mennä Vietnamissa sijaitsevalle Phu Quoc -nimiselle saarelle sekä Kambodzhaan, Siem Reapin kaupunkiin. Ihan yllätettiin itsemmekin päättämällä matkustaa Vietnamin ulkopuolelle. :)

Loppuun todettakoon, että maailma on pieni. Tavattiin sunnuntaina Huen lähimmällä biitsillä malesialainen mies, joka on työskennellyt viimeiset kymmenen vuotta Englannissa ja kertoi työskennelleensä myös joskus Mäntsälän Tokmannilla!!!!!! “Like Stockmann but no S”, sanoi hän.


Vielä kerromme kuvina, mitä Huessa voi esimerkiks tehä.

Syödä herkkuja

Juoda kahvia

Syödä ruokia

Pyöräillä

Ajaa mopolla

Käydä keisarien haudoilla

Käydä töissä

Laulaa karaokea

Ja tietysti pousailla!

toivoo Peisi ja Vinh