Tulossa: Matkablogi 2013

Ei kahta ilman kolmatta! Tuli kevät ja kesä ja tuli halu palata Vietnamiin. Loppukeväästä, muutaman työkuukauden jälkeen, alkoi tuntua siltä, että voispa jälleen hylätä kotisuomen. Niinpä olemme lähdössä tammikuun 19. päivä uudelle kolmen kuukauden sheikkailulle Vietnamiin ja Huen kaupunkiin.

Viimeisimmän reissun jälkeen ollaan ahkerasti kuunneltu vietnamilaista musiikkia, tehty vietnamilaista ruokaa ja tavattu vietnamilaisia ihmisiä töissä, mutta sepä ei tuntunut riittävän. Päätimme siis vielä lähteä oppimaan lisää tuosta hassusta maasta ennenkuin ollaan vakituisissa työsuhteissa.

Koska Huen työharjoittelu vuonna 2010 oli lähinnä vapaa-aikaa, ollaan nyt tehty parhaamme hankkiaksemme meille vapaaehtoistyöpaikat, jotka toivottavasti toisivat sisältöä kolmen kuukauden kahvinjuontitaukoomme. Nyt noin sadan sähköpostin jälkeen tilanne on selkeytynyt... ainakin jonkin verran. Olemme olleet yhteydessä Huessa toimivaan sosiaalialan järjestöön, jonka kautta olemme nyt löytämässä työpaikat huono-osaisten vietnamilaisten parissa, mahdollisesti vammaisten/lasten/yms. kanssa. Sen lisäksi ollaan oltu yhteydessä erääseen suomalaiseen järjestöön, joka rahoittaa kehitysmaiden vammaisille toimintaa. Näiltä näkymin me tulemme varsinaisen Huen työn lisäksi vierailemaan parissa heidän rahoittamassaan projektissa Vietnamissa ja vähän tarkastellaan mitä projektit todellisuudessa ovat tehneet ja mitä ne ovat saaneet aikaan.

Tällä kertaa meidän pitää hankkia työviisumit, mikä on vaatinut jonkin verran vaivannäköä meiltä. Passikopioita ja tutkintotodistuksia on lähetelty ja nyt odotellaan lisätietoja Vietnamista. Nyt jännityksellä odotellaan, saadaanko viisumit ennen lähtöpäivää. Mikäänhän ei Vietnamissa ole varmaa, joten jos jostakin syystä työviisumit ei onnistu, mennään sitten vain matkailemaan.

Tässä vielä linkki miun tän hetken kuumimpaan Vietnam-hittiin. http://www.youtube.com/watch?v=E4LLHYy2zEw

Miun omat tunnukset tähän blogiin ovat sähköpostin myötä deletoitu, joten lainaan toisen osapuolen tunnuksia tästä lähin.

t. Vilsson

MuotiMogat

Tällä kertaa muotiosiossamme keskitymme vietnamilaisen muodin ylilyönteihin ja huteihin. Koska sää oli tällä kertaa viileämpi, oli muodissa havaittavissa eroja viimekertaiseen verrattuna.



Karvat
Koska vietnamilaiset eivät ole erityisen karvaisia, täytyy heidän ilmeisesti lisätä talvella karvaa vaatteisiin. Hups, taisi mallinukke unohtaa katsoa peiliin aamulla ennenkuin lähti ulos. Sepaluskin jäi auki.






Säähän sopimaton vaatetus
Vaikka lämpötila olisi 11 astetta, saattoi vastaan tulla turisteja, jotka ovat tulleet aurinkolomalle. Vaikka paikalliset ja osa turisteista kulkivat toppatakit päällä, osasivat toiset ulkomaalaiset nautiskella olostaan hyvinkin vähissä vaatteissa.



Kuollut mies lasiarkussa
Kuolleen miehen ruumis sisustuselementtinä oli kyllä so last season. Valokuvaus oli kielletty, kuvassa taulu hänestä.


Kirkkaat värit ja eläinkuviot
Vietnamissa joutuu kyllä aika ajoin hieraisemaan silmiään ja varmistamaan ettei ole joutunut lapsuuden leikkimökkiin. Kuvassa näkyvä ravintolan pöytäliina oli kuitenkin aikuisten oikea Vietnamissa.

Korvaläpät
Pää tarvitsi reissulla lämmintä vaatetta, mutta vietnamilaisten ratkaisu kylmyyteen ei kyllä vakuuttanut... Korvaläpät näyttivät olevan todella suosittuja ja niitä olikin monenlaisia. Hillittyjä, neonvärisiä, karvaisia, eläinkuosisia sekä eläimenmuotoisia. Niitä pystyikin käyttämään huoletta kaikkialla: kaupungin vilinässä, pyhän temppeliluolan portailla, pyhässä temppeliluolassa, souturetkellä, lista on loputon! Ribiksen iskiessä korvaläpät yhdistettynä liikenteessä käytetyn hengityssuojan kanssa toimivat hyvin haju- ja kuulohaittoja vastaan.

Soijaa ja kahvia namnam

Nyt on kahen viikon reissu heitetty! Matkan aikana superfanitus Vietnamia kohtaan laski realistisiin mittasuhteisiin, mutta oli silti ihana olla Vietnamissa.

Matka alkoi lennolla Varsovaan, jossa vietettiin koko päivä aamusta iltaan, ja käytiinkin kaupungilla pyörimässä muutaman tunnin ajan. Ihan nätti oli ainaki vanha kaupunki. Yölennon jälkeen saavuttiin Hanoihin, joka todettiin olevan yllättävän kylmä. Aateltiin että voi hitto jos koko loman ajan on näin kylmä joka paikassa. Lämpötila oli ehkä 12 astetta, pitkähihanen ja takki tuli tutuiksi. Suunnistimme Camellia 5 -hotelliin (tuttu edellisen kerran Hanoin reissusta). Huoneen hinta oli 25 dollaria, ja viime kerralla meijän huone oli ihan siisti ja kiva, mut nyt jouduttiin eri huoneeseen, joka oli astetta rupusempi. Huone oli myös säästä johtuen kylmä, sillä vessan seinässä oli mukava 30x30cm tuuletusaukko. Seuraavana aamuna bongattiinkin uus hotelli (Rising Dragon 2), joka oli tasokkaampi ja kerrassaan mahtava ja saatiin huoneen hinta tingittyä 30 usd:sta 25:een. Kun kerrottiin ekassa hotellissa, että emme ole hotellissa pidempään, omistaja kertoi että jos jäädään, hää alentaa hintaa 15 dollariin, aikamoinen tarjous.

Hanoissa käytiin katsastamassa Vietnamin kansallissankarin Ho Chi Minhin lasiarkussa makaava ruumis, joka viime kerralla oli ehostamassa itseään Venäjällä. Jonotus ja kävelymatka itse alueella ennen ruumiin näkemistä kesti noin puoli tuntia ja ruumiin ohi käveltiin noin 20 sekunnissa. Jotta mausoleumiin pääsi sisälle, oli ensin käytävä läpi monivaiheiset turvatarkastukset. Ensin piti luovuttaa reppu tiskille ja sen jälkeen mennä metallinpaljastimista läpi, jotka kyllä piippas varmasti jokaisen kohdalla mut kukaan ei siit kyllä tuntunu välittävän. Tässä vaiheessa kamerat sai vielä pitää mukanaan. Muutaman kymmenen metrin kävelyn jälkeen seuraavalla tiskillä kameroille annettiin oma pieni punainen pussukka jossa niitä sai kannella. Vähän ennen sisälle pääsyä kameratkin vielä kerättiin pois ja punaiset pussukat toimitettiin tiskille, jolle pääsi mausoleumin jälkeen. Kokonaisuudessaa tää kaikki vaikutti kyllä vaan lähinnä joltain teatterilta. Lasiarkussaan setä Ho näytti just niin nukkemaiselta ku kuvitella saattaa. Valitettavasti ei nähty arkun äärellä hysteerisesti itkeviä vietnamilaisia.

Kahen Hanoi-yön jälkeen suunnattiin yöbussilla kotikaupunkiimme Hueen. Huessa meitä odotti tuttu ja turvallinen hotellimme, jonka työntekijät oli ilosia nähdessään meidät. Hyö oli varannu meille saman huoneen ku ennenki ja hinta oli edelleen sama 12 dollaria. Toinen hotellin naistyöntekijöistä jatkoi tuttuun tapaansa flirttailua ja “handsome man” nimittelyä, kun taas toinen oli päässy naimisiin ja oli 3. kuulla raskaana. Hän kertoi, miten toivoo lapsen olevan tyttö, koska tyttö pitää äidistä huolta, eikä pojan saaminen kiinnosta kuulemma yhtään. :D Hän myös kertoi, miten tummaihoiset, esim. afrikkalaiset näyttävät kyllä hassuilta, kun on niin tumma iho ja valkoset hampaat. (Tummaihosia turisteja ollaan nähty Vietnamissa ihan muutama, niin siks häntä varmaan huvittaa tämmöset harvinaiset ihmiset.)

Oli aika ihmeellistä, miten moni ihminen Huessa meijät muisti. Kantisravintoloiden ihmiset tottakai muisti meijät, mut myös yllättäen monet pikkukauppojen myyjät muisti meijät, postikorttimyyjää ja turistikadun silkkikauppiaita myöten. Tästähän poiki tietenkin special alennus hintoihin. Huessa sää oli lämpimämpi, mutta ainoastaan yksi aurinkoinen shortsipäivä koettiin, muuten oli tihkusadetta jatkuvasti, mikä laski mielialoja. Aurinkoisena päivänä käytiin 7km päässä Huesta My An -nimisessä kuumalähdekylpylässä. Paikka oli ulkoilmauimala, missä oli neljä eri allasta, joiden lämpötila vaihteli lämpimästä lähes liian kuumaan. Vesi tulee jostakin syvältä maan sisältä, ja siks se on kuumaa. Veden sulfaatti(?)pitoisuuden vuoksi vesi tuoksahti kananmunalle, mutta siltikin kokemus oli oikein raukea. Paikka ylitti odotuksemme, joskin pientä rähjäisyyttä oli nähtävissä tuttuun vietnamilaiseen tapaan. Otettiin siellä vielä kokovartalohieronnat, jotka oli hyvät, joskaan lihaksia ei vieläkään puristeltu länsimaiseen tapaan. Kokovartalohierontaan kuului myös tietenkin sierainten ja korvakäytävien kaivelu, muihin ruumiinonteloihin ei onneksi kajottu. Muu Huessa vietetty aika myö käytettiin pyöräillen kaupungilla ja lähiseuduilla tuttuja ja tuntemattomia paikkoja katsellen ja kierrettiin läpi suosikkiravintoloita tiukan ennalta laaditun ohjelman mukaisesti. Tavattiin mei yhtä vietnamilaista kaveria ja käytiin hotellityyppien kanssa jälleen syömässä (ruoka saatiin kypsentää jälleen itse, tällä kertaa pöydällä olevalla hiiligrillillä). Dinnerin jälkee hyö vei meijät suomalaistyyliseen karaokebaariin, jossa oli suuri tanssilattia ja esiintymislava, ja kuka tahansa sai mennä sanomaan muusikoille, että haluisin laulaa sen ja sen laulun, ja hyö sitte ettii netistä sanat ja nuotit. Vietnamilaiset laulo vietnamiskelmää ja tanssivat lavatansseja, ja mei seurueen toiveesta Pasi kävi laulamassa My heart will go onin (joka on ilmeisesti uudehko hitti Vietnamissa).

Tarkotuksena meillä oli olla Huessa lauantai-iltaan asti ja oltiin suunniteltu että jonakin päivänä oltaisiin menty päiväretkelle kattelemaan jotakin maailman enitensuurinta luolaa. Luolareissuja ei kuitenkaan sateisesta säästä johtuen järjestetty ja muutenkin sadeviitoissa kärvistely alkoi jo vähän kyllästyttää keskiviikkoon mennessä, joten päätettiin suunnata Huesta kohti etelää. Ihkujen hotellityyppien avustuksella saatiin itsellemme varattua bussit Hoi Aniin, jonne läksimme torstai-iltapäivällä. Hoi Anissa oli iloiseksi yllätykseksemme lämmin ja aurinkoinen sää, joten läpykkäät ja shortsit pääsivät vihdoin tositoimiin. Hoi Anissa teimme päiväretken My Sonin rauniotemppeleille, jotka sijaitsi ihanasti viidakon ja vuorten keskellä, aika Tomb Raider matskua. Opas osasi jopa kohtalaisesti englantia ja kertoi meille tuhmia juttuja temppelin kulttipaikoista. Kun fallossymbolia (eli lingaa) koskettaa tietyllä tavalla, eräällä tietyllä ruumiinosalla itsellekin kasvaa bigger and longer linga. Ei kokeiltu. Päiväreissuun kuului myös pieni veneajelu, ja todistettiin, miten toisessa veneessä matkustava ranskalaisrouva noustessaan veneestä maihin horjahti veteen ja silmäkulma suoraan toista venettä päin. Hänen silmäkulma aukes ja täti säikähti aikalailla, mutta muuten oli kunnossa. Rouva pyys oppaaltaan, että sais lähteä heti toisen veneporukan mukana kaupunkiin ja lääkäriin paikkaamaan silmäänsä, mut homma ei iha kai hoitunut noin yksinkertasesti. Tuli mieleen miten hankalaa olis, jos jotaki suurempaa sattuis maassa niiku Vietnam, jossa asiat ei oikein hoidu eurooppalaisella tehokkuudella.

Hoi Anissa oltiin kaks yötä (jälleen tutussa hotellissa) ja teetimme jälleen hieman vaattehia, Pasi villakangastakin ja kaks kauluspaitaa ja Ville housut. Räätäliksemme valittiin tällä kertaa tasokas Kimmy-liike, eikä ketään lierihattuista huijarihaahkaa, joka teettää vääränvärisiä vaatteita. Lopputuloksiin ollaan kyllä erittäin tyytyväisiä, vaatteet on hienot ja istuvat ja vaikuttaa siltä, ettei ihan äkkiä ompeleet purkaudu.

Hoi Anista ajettiin sitte kolmisen tuntia Hueen, ja 45 minuutin odotteluajan päästä lähdettiin takaisin Hanoihin sleepingbussilla (nimi on kyllä vähän harhaanjohtava, unetonyö-jalkakramppi-infernaalinenpissahätä-bussi sopis vähän paremmin). Bussimatka oli jälleen erittäin pomppuisa, kun oli bussin peräpenkeillä. Matkan piti kestää iltaviidestä aamuseitsemään, mutta jossakin vaiheessa yötä bussi rupesi pysähtelemään tienreunaan, kun autot seisoivat jonossa tiellä. Aamuseitsemältä sitten todettiin, että taidetaan saapua perille hieman myöhemmin, eikä kukaan kuski tai rahastaja tietenkään kertonu meille, että miks. Joku kävi kysymässä, ja selvis että jossai on ollu onnettomuus. Hanoissa oltiiki sitten perillä puol yks päivällä. Takana oli siis yhteensä 23 tunnin bussimatka. Oltiin pysähytty syömään iltaseittemältä edellisen kerran, joten hermot olivat melko kireellä, kun todettiin, että kuudella tunnilla venyi matka.


Hanoista tehtiin 23 USD:n hintanen päiväretki Perfume pagodalle. Bussilla ajeltiin ensin tunti Hanoissa hotellilta hotellille ja sen jälkeen 1,5h läheisen kaupungin jokisatamaan, jossa hypättiin pieniin peltisiin soutuveneisiin. Venettä souteli jälleen mummo, jolle paluumatkalla piti maksaa tippiä. Soutumatka kesti tunnin, ja maisemat oli samankaltaset kuin Tam Cocissa viime vuonna, joskaan ei yhtä jylhät. Maihin päästyämme syötiin lounasta ja tän jälkeen kavuttiin kukkulaa/vuorta ylös n. 45 minuuttia hiestä märkänä saavuttaaksemme itse temppelin, joka oli rakennettu vuoren huipulle luolan sisään. Luola oli hieno ja maisemat ylhäällä vuorella myöskin. Seuraavalla viikolla Vietnamissa juhlitaan maan suurinta juhlaa, kiinalaista uuttavuotta. Tuleva juhla näky myös Perfume pagodalla niin että koko tien varsi ylös vuorelle oli rakennettu täyteen pressuhökkeleitä, joihin avautuu juhlan aikaan ravintoloita ja krääsäkauppoja, joten kävelyn aikana ei maisemia pahemmin päässyt näkemään. Kaikki kojut oli tietenkin kannettu paikalle käsi- ja jalkavoimin ja kävikin sääliksi nähdä vietnamilaisia raahaamassa ylös vuorelle hirveitä taakkoja (esim. bajamajoja) kun myö oltiin jo ihan läkähtyneitä pelkästään omien ruhojemme painosta.

Kakka-asiat: Vatsat voi yllättävän hyvin reissussa. Viikko kun oli kulunu, meni kummallakin maha löysälle, mutta eivät onneks aiheuttaneet suurempia ongelmia tai noloja tilanteita. Empiirisen tutkimuksen perusteella toteamme, että morning glory ei sulanut suolessa edelleenkään.

Kaiken kaikkiaan reissu oli oikein mukava, joskin päätimme, että seuraava reissu tehään sillon ku ei ole Vietnamin kylmin ja sateisin vuodenaika. Kaikista hinnoista ei jaksanut tällä kertaa tinkiä, ja rahaa taiskin palaa suhteessa enemmän ku edellisellä kerralla, koska kyllähä sitä lomalla saa rahaa käyttää. :) Vietnamin kielen alkeetkin palasi mieleen vielä ihan yllättävän hyvin.

Seuraava postauksemme on reissun muotiosuus, jääkää siis näköetäisyydelle!