sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Kolmen kertomuksen tarina eli kuinkas sitten kävikään...

Osa 1: Tet



Tetin juhliminen sujui meillä rauhallisissa merkeissä, koska paikallisille tet on ennen kaikkea perhejuhla. Meille ulkomaalaisille tet oli ehkä vähän tylsä, koska moni paikka meni kiinni ja esim. matkustamisesta ja hotelleista joutui maksamaan normaalia enemmän.

Uudenvuodenaattona käytiin joella katsomassa ilotulitusta. Ilotulitus oli oikein hieno, mutta kesti sen verran pitkään, että porukka alkoi valua pois jo ennen sen loppumista.
Tetin ensimmäisenä päivänä vietnamilaiset kutsuu kylään sukulaisia. Vuoden ensimmäinen vieras valitaan tarkkaan. Uskomusten mukaan vuoden ensimmäinen vieras määrittää sen, kuinka onnekas vuosi perheelle koittaa, ja siksi vieraan on oltava onnekas, esim. henkilö, joka on saanut ylennyksen tai mennyt naimisiin hiljattain.
Koska meillä ei ole vietnamilaista sukua, myö mentiin käymään yhdellä monista keisarin haudoista.


Tetin juhlijoita
Tetin toisena päivänä kävimme pomomme Mr Hungin luona kylässä. Kilistelimme viskilaseja ja söimme tet-naposteltavia. Katselimme 3D-telkkarista yhdessä Hungin ja hänen lastensa kanssa ensin Celine Dion -dvd:tä (mikähän juttu se on että Celine Dionin Because you loved me soi joka paikassa?) ja tämän jälkeen vietnamiksi dubattua amerikkalaista raakaa teinikauhuelokuvaa, jossa hirviökalat tappoivat paljon isotissisiä alastomia blondeja. Hieman akward moment.



Osa 2: Nha Trang


Heti tetin virallisten juhlapäivien päätyttyä (12.2.) otimme junan kohti Nha Trangia. Junaliput maksoivat tetin aikaan enemmän kuin yleensä, n. 30 dollaria/kpl. Junamatka alkoi aamulla klo 8 ja perillä oltiin illalla puol yheksältä, mutta istumiseen ollaan täällä jo totuttu. Junassa oli ravintolavaunun lisäksi myyntikärryjä/ihmisiä, jotka kiersivät vaunuissa myymässä lounaan lisäksi jogurttia, keitettyjä kananmunia, hedelmiä, kahvia ja riisivelliä. Junamatkalla meitä piinasi ärsyttävä lapsi. Ensin vuorovaikutus oli ujon herttaista, mutta kun muutaman tunnin jälkeen lapsi heittäytyi koko painollaan syliin repimään tukasta ja naamasta ja yritti väkisin syöttää tahmaisilla sormillaan karkkia, meinas hermo mennä.

Nha Trangin kaupungissa oli odottamamme upea n. 6 km mittainen biitsi ja miellyttävän lämmin sää. Lisäksi siellä oli paljon venäläisiä turisteja ja ravintoloita, joissa ruokalistat olivat pelkästään venäjäksi. Uudenvuoden loman vuoksi kaupunki suorastaan pursuili myös vietnamilaisia turisteja, koska paikka on hyvin suosittu myös vietnamilaisten keskuudessa. Luulimme että turistikaupunkiin mennessä saisi hetken olla rauhassa kalpea ja olla rannalla ilman paitaa, mutta kun kaupunki oli täynnä vietnamilaisia tetin viettäjiä, jotka ei kai juuri valkoisia ihmisiä ole nähneet, oli tuijottelu ennennäkemätöntä. Sinänsä hauska huomio, että päivän kuumimpaan aikaan rannalla näkyy ainoastaan valkoisia ja punaisia ihmisiä ja kun aurinko on laskemassa, tapahtuu vuoron vaihto, kun päivettymistä (viisaasti) karttelevat vietnamilaiset suuntaavat rannalle. Kaupunki tuntui kyllä mukavan turistiselta vaihtelulta Hueen. Sai syödä kalliissa ravintoloissa ihanaa seafoodia (syötiin myös hummeria!), mutta myös uusia vietnamilaisia halpuuksia ja sai olla rannalla kyllikseen. Tuntui siltä, että jotakin on meille parissa vuodessa tapahtunut, kun ei tarvinnut joka hetki olla suorittamassa seuraavaa lomakokemusta tai näkemässä uutta kadunkulmaa.

Nha Trangin edustalla on useita saaria, joille kaupungista tehdään monenlaisia päiväretkiä. Etenkin sukeltaminen kirkasvetisessä meressä on suosittu harrastus täällä, joten myökin päätettiin lähteä vähän snorklailemaan ja kattelemaan koralleja. Valittiin useista vaihtoehdoista matkanjärjestäjäksi länsimainen Rainbow Divers. Valitsemalla länsimainen matkanjärjestäjä tiedettiiin saavamme haluamamme (ammattimaisuutta ja turvallisuutta) ja RD myös on ollut vaikuttamassa vesialueen monimuotoisuuden kasvuun. Retken aikana saatiin tehdä kaksi pitkää snorklausta kahessa eri paikassa. Vaikka nyt oli vielä off-season snorklaukselle ja sukeltamiselle, oli vesi kirkasta ja näimme paljon värikkäitä kaloja ja koralleja. Tuntu vähän ku ois hypänny jättimäiseen akvaarioon uimaan. Kokemuksena täyskymppi! Snorklausten päätyttyä lekottelimme aurinkokannella, mutta kuinkas sitten kävikään... No Villeä pisti ekaa kertaa elämässään pörriäinen/ampiainen/mehiläinen/muu, jota ei tarkemmin ehditty katella. Todennäköisyys ilmahirviön iskulle merellä tuntui vähän kyllä huvittavalta. Ensin odoteltiin, että onkohan V nyt allerginen ampiaisille, ja kun kirvelyä pahempaa ei ilmaantunut, huokaistiin helpotuksesta. Vaan kuinkas sitten kävikään... Päästyämme maihin Villelle tuli vuorokauden mittainen kuume. Megahyönteinen jätti siis jälkensä, mutta suomalainen sisu vei voiton.


Nha Trangin edustalla olevalle saarelle on rakennettu melkoinen elämyspuisto nimeltään Vinpearl Land. Saarelle pääsee cable carilla eli tommosella gondolihissillä (tämä kyseinen cable car on kuulemma pisin meren ylittävä cable car koko maailmassa!) tai lautalla. Hintaa saaren pääsylipulle (joka sis. kaiken saarelta + kuljetuksen) tuli alle 20 e. Valitsimme Vinpearl-päiväksemme epäonnisesti lauantaipäivän, jolloin ilmeisesti kaikki vietnamilaiset tet-lomalaiset halusivat sinne myös. Jonotimme pääsyä cable cariin tunnin, mutta täällä onneksi jonotus oli vartioitua eivätkä vietnamilaiset päässeet etuilemaan kyynärpäineen minne halusivat. Itse saarelta löytyi fast foodia, vesipuisto, ranta, joitakin huvipuistolaitteita, aquarium (eli niiku sea world) ja kelkkarata. Hauska päivä vierähti nopeasti ja suosittelemme saarta kaikille Nha Trangiin menijöille.

Vesipuistossa oli hauskaa olla rohkea ja uskaltautua monenlaisiin liukumäkiin. Hurjimpiin oltiin liian järkeviä menemään, koska ne näytti oikeestikin aika vaarallisilta. Kauhein mäki, missä käytiin, oli semmonen varsin kiemurainen putki, missä kovan vauhdin ja veden vuoksi silmiä ei voinut pitää auki, sitten niska retkahti taakse ja lopuksi putki heitti kylki ja korva eellä veteen. Ihana kokemus. Lisää uimista sai onneksi ihanalla tyynellä biitsillä.

Viimeiselle matkapäivälle oltiin asetettu tavoitteeksi kokeilla rannalla parasailingia. Parasailing on vähän kuin vesihiihtoa, mutta vesisuksien sijaan päällä on laskuvarjo ja moottorivene vetää sinuu perässään ilmassa. Mutta kuinkas sitten kävikään...




Osa 3: Sairaskertomuksia

No viimeisenä matkapäivänämme (ma) Pasi heräsi ruokamyrkytyksen vienoon vireeseen, oksu, ripsu ja kuume. O-ou! Illalla olisi lähtö yöjunalla kohti Huea. Päätimme katsella muutaman tunnin, josko olo helpottuisi. Ville meni viettämään päivää rannalle yrittäen epätoivoisesti karkottaa valkoista nahkaansa. Päivällä todettiin, ettei Pasin olo helpotu, joten vaihdoimme junaliput seuraavalle illalle. Vielä yksi yö Nha Trangissa, tai niin luulimme.

Seuraavana aamuna (ti) kumpikin herra heräsi kuumeessa ja kurkkukivussa. Jeejee. Päätimme että yöjunaan on nyt jaksettava mennä, koska työkaverin häät odottaisivat keskiviikkoiltana. No sitten kuumeisena teimme hotellista check outin ja vietimme loppupäivän ja illan makoillen ja hytisten hotellin katolla lepotuoleissa. Kuumetta oli 38-39 kummallakin. Illalla suuntasimme taksilla juna-asemalle klo 21.30, jossa saimme kuulla että juna on peruttu ratapihalla sattuneen onnettomuuden vuoksi, eikä seuraavien junien lähtöpäivää vielä tiedetä. NOOOOUU. Rahat saatiin onneks takaisin. No, ei muuta kuin taksilla takaisin hotellille ja miettimään vaihtoehtoja kuumeessa klo 22.30. Päätimme lentää seuraavana aamuna aikaisin Danangiin ja sieltä jatkaa kolmen tunnin bussimatkalla Hueen. Keskiviikkoiltana olimme siis vihdoin takaisin Huessa, mutta häät jäivät kokematta sairauden ja liian myöhäisen saapumisajan vuoksi. No eiköhä täällä joku viel mee naimisiin.

Torstaiaamuna ei olo ollut vieläkään häävi (Villellä melkein 40 astetta kuumetta), joten päätimme hakeutua lääkäriin. Hotellin työntekijä soitti lääkärisedän meidän hotellihuoneeseen. Pienimuotoisten tutkimusten perusteella hän totesi että meillä on keuhkoputkentulehdus ja kurkkupöpöt. Saatiin lääkkeeksi kahdet antibiootit. Visiitin päätteeksi lääkäri kaivoi oikein kunnon räkäpalleron nenästään ja neppasi sen lattialle. Milloha Suomessa näkis lääkärin kaivavan nenää? :D


Nyt sunnuntaina 24.2. kuume on laskenut ja olo alkaa yleiskunnon laskusta aiheutuvasta heikotuksesta huolimatta olemaan ihan siedettävä. Toivottavasti huomenna päästään jo töihin.


Yhteenveto:
Lomalla oli siistiä. Sairastaminen oli inhottavaa. Norsut jätimme lomalla rauhaan, tai siis emme löytäneet niitä.

Terveisin venäläisteemassa,
Spasiba ja Sergei

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Sairauden jälkeen on poutasää




Nyt on takana ensimmäinen kokonainen työviikko ja ollaan tällä hetkellä kahden viikon mittaisella uuden vuoden lomalla, johan oli aikakin tän raskaan työrupeaman jälkeen! Vietnamissa vietetään siis helmikuun 10. päivä monen muun Aasian maan tavoin kuukalenterin mukaista uuttavuotta (ns. kiinalainen uusivuosi). Uusivuosi eli vietnamilaisittain Têt on vuoden suurin juhla ja vastaa siis jossain määrin kenties meidän joulun aikaa. Kaikki vietnamilaiset tuntuu olevan kovin innoissaan tulevasta juhlasta ja aika on monelle ainut kerta vuodessa kun pitävät kunnolla lomaa yksittäisiä vapaapäiviä lukuunottamatta, joten kai juhlaan on siis myös aihetta! Hypetyksestä johtuen juhlamieli alkaa jo tarttumaan meihinkin ja ollaan myös saatu kutsuja käydä vierailemassa tuttujen kodeissa, mitä odotamme kovasti. Vanhan vuoden lopettajaisia täällä on jo vietettykin monella tapaa ja olennaisena osana siihen liittyy leikkirahojen, paperisten “kultaesineiden” ja paperivaatteiden polttaminen kadun varsilla (edesauttaa jotenkin esi-isien tuonpuoleista elämää), joten vähän väliä saa pyöräillessä vetää savua ja tuhkaa henkeen. Esi-isille valmistetaan myös juhla-ateria, joka laitetaan kodin eteen esille. Eräs hotellin työntekijä selvitti, että esi-isät syövät niin kauan pöydästä kun suitsuke palaa ja tämän jälkeen elävät saa syödä sen mitä esi-isiltä jää tähteeksi. Onneksi esi-isät syövät tuonpuoleisesta käsin melko vähän ja hotellin työntekijällekin jäi runsaasti lounasta. :) Lisää Têt-bailuista sitten myöhemmin kun juhla on ohi.

Uudenvuoden loma kestää meillä siis la 2.2. - ma 18.2.13 ajan, josta viralliset juhlapäivät ovat la 9.2. - ma 11.2.13. Uusivuosi halutaan viettää täällä Huessa, mutta koska nyt on sen verran pitkät vapaat, niin päätettiin myös käyttää aikaa matkailuun. Tarkoituksena on heti uudenvuoden päivien jälkeen suunnata etelää kohti Nha Trangin rantakaupunkiin. Tavoitteena on ratsastaa norsulla, muulla ei ole väliä. Kaksi vuotta sitten jäi meiltä norsuratsastukset kokonaan väliin, joten tällä kertaa meillä on missiona olla tekemisissä norsujen kanssa mahdollisimman paljon. Kaikessa toiminnassa on otettava huomioon norsuaspekti.

----

Ville sai viime viikon alussa jonkun vatsapöpön ja oli tiistaista perjantaihin kipeänä. Pari päivää
Albiino nro 1
Albiino nro 2
tujakkaa yrjöämistä ja varpusparvia ja sitten pari päivää vielä kuumeilua. Sairastaminen täällä kaukomailla oli koti-ikävää herättävä kokemus, joten onneksi koneelta löytyi kuvia ja musiikkia Karjalan kunnailta. Lauantaina Villen olo alkoi jo parantua ja ruokavalioon lisättiin myös ei-nestemäisiä ruokalajeja. Toipuminen on ollut kuitenkin onneksi nopeaa ja jo alkuviikosta Villekin on ollut ihan toimintakykyinen. Pasin viikko meni pitkälti töissä SORCODEn toimistolla etsien järjestölle uusia mahdollisia kansainvälisiä rahoittajia. Työ on ollut ihan mielenkiintoista, vaikkakin vähän yksitoikkoista. Vietnamilaiset työkaverit ovat mukavia ja haluavat jutella paljon oman kielitaitonsa puitteissa. Torstai-iltana vietettiin työporukalla omaa Têt-juhlaa (vähä niiku pikkujoulut) käymällä yhdessä syömässä ja karaokessa. Ruokailu oli hyvin perinteisessä vietnamilaisessa ravintolassa, jossa istutaan kadulla leikkimökkipöydän ääressä pikkujakkaroilla. Ruokalajeja oli paljon ja paikalliseen tapaan jokaikisellä hörpyllä kilisteltiin laseja. Ruoan jälkeen siirryttiin tottakai laulamaan karaokea, joka oli kyllä tosi hauskaa.

Koska Ville toipui sopivasti loman alkajaisiksi vastataudistaan ollaan käytetty lomapäiviä hyväksemme pyöräillen ympäri Huea katsomassa tuttuja ja uusia paikkoja. Maanantaina käytiin mm. uudemman kerran tutustumassa Huen Citadeliin, eli keisarilliseen kaupunkiin ja bongattiin taas ihkut elefantit (joista toisella oli toinenkin valtava kärsä, jos ymmärrätte mitä tarkoitamme). Iltapäivällä aiottiin pyöräillä rannalle, mutta matkalla sinne aurinko meni pilveen ja myös pyöräily alkoi siinä määrin kyllästyttää että pysähdyttiinkin matkalla edelliseltä reissulta tutuksi käyneeseen kananmunantuoksuiseen kuumalähde-kylpylään rentoutumaan. Keskiviikkona maanantain kokemuksesta viisastuneena vuokrattiin skootteri ja ajeltiin (turvallisesti mummovauhtia) rannalle uimaan ja hengailemaan (ja vähän myös palamaan).

------

Kävimme tämän viikon tiistaina päiväturistireissulla Phong Nha Cave -nimisessä kuuluisassa luolassa, joka sijaitsee “kätevästi” neljän tunnin ajomatkan päässä Huesta. Luolaan päästiin sisään veneellä jokea pitkin ja sisällä päästiin jalkautumaan kohteeseen ja hämmästelemään sen kätkemiä neonvärein valaistuja salaisuuksia. Itse luola oli kyllä amazing, mutta neljä tuntia suuntaansa maailman hulluimman kuskin (joka halusi ohittaa kaiken mikä liikkui) kyydissä oli kyllä aikamoinen koettelemus pitkästä aikaa. Lisäksi Vietnamissa “English-speaking guide” on kyllä aika venyvä käsite. Meidän oppaamme ainakin osasi vähemmän englantia ku myö vietnamia, eikä häneltä auttanut kysyä englanniksi mitään. Mutta ehkä tärkeintä oli itse luola ilman turhia selostuksia.

Kahden vuoden takaiseen Vietnamin reissuumme verrattuna isona erona on se, ettei meillä ole nyt seuranamme muuta suomalaisporukkaa (terkkujaa!). Ollaankin nyt siis jouduttu tutustumaan myös näihin ulkomaaneläviin. Huessa työskentelee melko paljon ulkomaalaisia vapaaehtoisia, joista muutamaan ollaan tutustuttu jo paremmin. Eräät vietnamilaiset kollegat SORCODEn toimistolta ovat menossa tässä kuussa naimisiin (keskenään, työpaikkaromanssi!) ja myökin saatiin onneksemme hääkutsut. Ohessa kuva kutsuista, jotka täällä ovat aika prameat. Huomatkaa, että Villen kutsussa jälleen piinaa “Philep” :D. Nyt pitäisi löytää jostakin edulliset juhlavaatteet, jottei tartte mennä läpykkäissä ja shortseissa edustamaan.

Ruokapuolesta täytyy nyt mainita sen verran että se on kyllä taas kerran superhyvää ja samoin kahvi!


Lukijakysymys: Mikä on sinun lempieläimesi? Meidän on norsu.


t: Philep ja Basi